Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Jouluoratorio
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Jouluoratorion idean sain kerran Nepalissa. Tapasin siellä ruotsalaisen kehitysaputyöntekijän joka muiden länsimaalaisten kanssa joka torstai harjoitteli Bachin Jouluoratoriota. Himalajana päivät olivat sateisia, nepalilaisten tulet loistivat katujen pimeydessä pienen Goethe-insituutin ulkopuolella ja tunsin voimakkaasti tilanteen symboliikan: pitää ”riemuisan ilon kategoriat” elossa.
Mutta mikä voima meissä jaksaa?
Yhä uudestaan olen yrittänyt kuvata syntymisen mysteeriota. Yrittänyt saada kiinni niistä hetkistä jotka antavat elämäämme tai ottavat siitä sen muodon ja mahdollisen kypsyyden.
Olen tässä halunnut antaa kuvan Sanasta, Sävelestä joka ilmestyy, häviää kuin vesi kivien sekaan, näyttäytyy taas sekunnissa tai kahdessa.
Mutta olen halunnut kirjoittaa myös surusta kokeillakseni vääristääkö se vai onko se voiman lähde.
Ja minullahan on ”paikkakunta”. Sunnen kaduille voin kaataa kaikki tapaamani todelliset ja epätodelliset ihmiset, vastaani tulleet asenteet ja keskustelut. Tällä kertaa se tapahtui yhtäkkiä, sen jälkeen kun olin päivän ajan puhellut vanhemman miehen kanssa joka kertoi omasta Sunnestaan: nämä kertomukset vaativat muistiin kirjoittamista. Pian ne tarttuivat minuun. Ja olen totellut niitä, tässä kirjassa, josta tulee kolmen sukupolven tarina, joka alkaa kolmikymmenluvulla ja loppuu nykyaikaan, ja joka liikkuu, niin toivon, siinä sielujen rajamaassa jossa olemme toisillemme näkyväisiä.
Göran Tunström
(takakansiteksti)
Yhä uudestaan olen yrittänyt kuvata syntymisen mysteeriota. Yrittänyt saada kiinni niistä hetkistä jotka antavat elämäämme tai ottavat siitä sen muodon ja mahdollisen kypsyyden.
Olen tässä halunnut antaa kuvan Sanasta, Sävelestä joka ilmestyy, häviää kuin vesi kivien sekaan, näyttäytyy taas sekunnissa tai kahdessa.
Mutta olen halunnut kirjoittaa myös surusta kokeillakseni vääristääkö se vai onko se voiman lähde.
Ja minullahan on ”paikkakunta”. Sunnen kaduille voin kaataa kaikki tapaamani todelliset ja epätodelliset ihmiset, vastaani tulleet asenteet ja keskustelut. Tällä kertaa se tapahtui yhtäkkiä, sen jälkeen kun olin päivän ajan puhellut vanhemman miehen kanssa joka kertoi omasta Sunnestaan: nämä kertomukset vaativat muistiin kirjoittamista. Pian ne tarttuivat minuun. Ja olen totellut niitä, tässä kirjassa, josta tulee kolmen sukupolven tarina, joka alkaa kolmikymmenluvulla ja loppuu nykyaikaan, ja joka liikkuu, niin toivon, siinä sielujen rajamaassa jossa olemme toisillemme näkyväisiä.
Göran Tunström
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Österbergin Kellon ja Optiikan eteen seisahduin pitkäksi aikaa: joulukuusenvälkkeestä ja tekolumesta kyhätyllä alustalla, lapsuudenajoilta tutun tuntuisten tonttujen seassa, oli kellojen sekamelska: herätyskelloja, rannekelloja, kauniita seinäkelloja, vanhanajan isoäidinkello, taskukelloja ja pieniä naistenkelloja, joista ei erottanut aikaa. Laskin kaksikymmentäseitsemän erilaista ajannäyttäjää, ja kaikki ne kävivät.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
329