Eilen, kun M. Pochet ja minä taas vietimme aikaamme Edustajakamarin istunnossa, minä sanoin hänelle, osoittaen edustajia sateenvarjollani:
- Well, mitä te oikein tuumiskelette kamaristanne?
- Kamaristani? Ensinnäkin, hyvä majuri, tämä ei ole minun kamarini; sen te tiedätte oikein hyvin…
- Eikö? Onhan se kaikkien ranskalaisten kamari. Ettekö ole äänestänyt?
- Tss…tsss! Tietenkin… Mutta katsokaahan, majuri, ei tämä ole Ranska… ei se ole tällainen…
Monsieur Pochet’n – niin kuin monsieur Tuapininkin – seurassa Ranska ei ole milloinkaan ”tällainen”. Ranska ei ole kolme miljoonaa sosialistia. Ei voi liioin sanoa, että se olisi kaksi miljoonaa radikaalia taikka kolme miljoonaa riippumatonta talonpoikaa. Eikä se tietenkään ole viisi miljoonaa kommunistiakaan. Good Lord! Ja kuka nyt sanoisi, että se on viisikymmentäkaksi poujadistia!

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.