Lähdin matkaan aamun sarastaessa. Oli heleä lauantaiaamu, melkein kesäisen lämmin vaikka kaikki puut ja pensaat olivat vielä paljaita ja pellot kaupungin rajan tuolla puolen olivat ruskeita vailla pienintäkään vivahdusta vihreään.
Täällä Rajavaarassa iloani sumensi kaksi seikkaa:
Pohjoismetsää oli raivattu, puita kaadettu ja maata tasoitettu. Helsingin kaupunki oli ostanut alueen ja suunnitteli rakentavansa tänne kauimmas itään vielä yhden satelliittikaupungin.
Ja kylässä VPK:n tontilla kohosi puolivalmis, lasista ja metallista rakennettu toimistokompleksi, jonka rakennuttajat olivat nuoria ja uusrikkaita helsinkiläisiä, samoja miehiä jotka olivat kymmenen vuotta sitten perustaneet Glam Manorin.

Mutta Rajavaaraselkä oli entisellään, sininen ja kimmeltävä, ja Eteläsaarien ulapanpuoleiset rannat olivat yhtä kivisiä ja rakkolevän peittämiä kuin ennenkin.
Me ajoimme ensin Okaluodolle ja talsimme sitten edestakaisin sen etelärannalla koko aamupäivän, sillä Okaluoto oli yleensä paras kalapaikka varhain keväällä.
Sitten kalastimme veneestä Puolukkaluodon ja Karhusaaren ja Vasikkasaaren edustalla. Mutta vasta Leppäluodolla maihin noustuamme me löysimme taimenet; sieltä me pyydystimme kumpikin kilon kokoisen kalan, ja pari isohkoa kalaa uiskenteli laiskasti uistimiemme perässä ja kääntyi sitten tummien varjojen lailla rannan tuntumassa.

Ajoin takaisin Helsinkiin vasta lähempänä puoltayötä.
Päivällisen jälkeen - olin valmistanut toisen taimenen uunissa kerman ja purjosipulin kera, mahaan pari hyppysellistä timjamia - joimme useita kupillisia kahvia, ja minä kyselin varovasti isoisästä, hänen nuoruudestaan ja liiketoimistaan ja sotilasurastaan.
Mutta Werner oli yhtä harvasanainen kuin aina, hän vaikeni tai antoi vain mitäänsanomattomia vastauksia. Muistan vain sen minkä hän sanoin myöhään illalla: "Isoisässäsi ei ollut mitään vikaa. Hän vain ei ikinä toipunut entiselleen sodasta."
Mutta silloin seisoin jo ulko-ovella ja olin pukenut päällystakin ylleni. Ja kun kysyin mitä Werner oikein tarkoitti, hän väisti ja alkoi sen sijaan kärttää, että ottaisin toisen taimenen mukaani kaupunkiin ja antaisin sen Veralle.
Ja niin siinä kävi. Ajoin takaisin Töölöön mukanani huolellisesti sanomalehtipaperiin kääritty taimen mutta vailla vastauksia kysymyksiini.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.