Viides vuodenaika

Teemu Hirvilammin maailman ääripisteiksi paljastuvat aikuisuus ja lapsuus sekä Suomi ja Kreikka. Niitä vasten runoilija peilaa sielunsa hiljentymistä. Kevät on kuin kiiltokuva: "Silmujen aikaan/ rastaiden karkelo/ talvenpuhtailla oksilla".

Pääsääntöisesti runojen minä tarkkaa maailmaa ja sen ilmiöitä, jotka muuttuvat vähäisin keinoin eteneväksi sisäiseksi puheeksi. Ote on konstailemattoman arkinen ja maata viistävä näkökulma poimii tarkkoja yksityiskohtia. Suurellisuus ei kuulu Hirvilammin runouteen.