Tikapuut huipulle

Ilmari Eskolan uuden romaani asetelma on riemastuttava: Joutomies Jallun käsiin harhautuvat valitsijamiesyhdistyksen paperit juuri kunnallisvaalien alla, ja hänen suruton seurakuntansa asettaa hänet ehdolle – ja vanhainkodin asukkaitten kahvihermoja kutkutellen myös valtuutetuksi siihen pikku kuntaan, joka on Eskolan uuden satiirin tapahtumapaikkana. Kunnassa vallitsee kaksi puoluetta, tilanomistaja-liikemies Reino Tolopan johtama Asialliset ja ’paljaan’ – niin kuin hän itse sanoo – tilanomistajan Evert Tolopan johtama Maltilliset. Näiden veljesten lisäksi Eskolan kunnan keskeisiin henkilöihin kuuluvat kunnansihteeri Ripatti, joka lepuuttaa rasittuneita hermojaan huuliharpun soitolle, ja kamreeri Klovkbcke, joka haluaa nauraa, sillä hän on jo vanha ja nauru pidentää ikää. Surullisena todistuksena kunnan asioiden hoidosta makaa kunnantalon pihalla tuhatpäinen läjä tikapuita; kunnanhallitus oli tilannut ne lähestyvän palotarkastuksen takia, koska kunnassa oli suunnilleen sen verran puutteellisia tikkaita ja vaalit olivat ovella. Tikapuut osoittautuivat kuitenkin kelvottomiksi ja miehen painoa kestämättömiksi. Kun Jallu valitaan valtuustoon ja toisten paikat menevät tasan, alkaa kunnassa pyöriä hirtehinen poliittinen karuselli, jonka päätteeksi Jallu istuu kunnanjohtajan tuolilla – ja Ripatin huuliharpun sävelet ovat muuttuneet aina vain surullisemmiksi.
(takakansiteksti)