Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ahven ja kultakalat
Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eino Leinon kolme eläintarinaa: Mesikämmen (1914), Musti (1916) sekä Ahven ja kultakalat (1918) ovat hänen myöhäiseltä huippukaudeltaan ja muodostavat omaelämänkerrallisen sarjan, vaikka ovatkin kukin itsenäisiä teoksia. Kaikissa näissä eläintarinoissa Leino käsittelee elämää ja erityisesti omaa elämäänsä vertauskuvallisesti.
- - -
Kertomuksen kuvakaunis kuninkaantytär kyllästyy onkimaan ainaisia kultakaloja ja haluaa oikean meren rantaan pyytämään oikeita kaloja. Tähän hänet houkuttelee rakastuminen nuoreen kuninkaanpoikaan, joka elää vain prinsessan unelmamaailmassa. Kuninkaanpoika on tuomittu elämään meren ahvenena, koska on rakastanut vain itseään. Kertomuksessa unen ja todellisuuden raja hämärtyy ja sadunomaisuus korostuu, silti elämän totuuden pohtiminen on yhtä vahvaa kuin Leinon eläinkertomuksissa.
(Kainuun Eino Leino -seura)
- - -
Kertomuksen kuvakaunis kuninkaantytär kyllästyy onkimaan ainaisia kultakaloja ja haluaa oikean meren rantaan pyytämään oikeita kaloja. Tähän hänet houkuttelee rakastuminen nuoreen kuninkaanpoikaan, joka elää vain prinsessan unelmamaailmassa. Kuninkaanpoika on tuomittu elämään meren ahvenena, koska on rakastanut vain itseään. Kertomuksessa unen ja todellisuuden raja hämärtyy ja sadunomaisuus korostuu, silti elämän totuuden pohtiminen on yhtä vahvaa kuin Leinon eläinkertomuksissa.
(Kainuun Eino Leino -seura)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
TULI ITKIEN isänsä palatsiin tuo kuvankaunis kuninkaantytär, lankesikaulaan emolleen armahalle ja virkkoi nyyhkyttäen:
— Äiti! Minä en jaksa onkia kultakaloja enää. Minun on ikävä.
Hänen äitinsä kuningatar löi hämmästyen yhteen kahta kämmentään:
— Et onkia kultakaloja enää? hän sanoi. Mitä me sitten keksimme sinulle?
Ei ollut nimittäin tuo kuvankaunis kuninkaantytär tehnyt eläissään muuta kuin onkinut kultakaloja. Tietysti hän oli sitäpaitsi sukinut suortuviaan ja itseään kuvastimesta ihannellut, mutta kun hänellä ei ollut ketään arvoistansa kosijaa, oli sekin jo ammoin käynyt ikäväksi hänelle.
Mutta aina tähän päivään saakka oli kultakalojen onginta ollut hänen mieluisin ajanviettonsa.
— Äiti! Minä en jaksa onkia kultakaloja enää. Minun on ikävä.
Hänen äitinsä kuningatar löi hämmästyen yhteen kahta kämmentään:
— Et onkia kultakaloja enää? hän sanoi. Mitä me sitten keksimme sinulle?
Ei ollut nimittäin tuo kuvankaunis kuninkaantytär tehnyt eläissään muuta kuin onkinut kultakaloja. Tietysti hän oli sitäpaitsi sukinut suortuviaan ja itseään kuvastimesta ihannellut, mutta kun hänellä ei ollut ketään arvoistansa kosijaa, oli sekin jo ammoin käynyt ikäväksi hänelle.
Mutta aina tähän päivään saakka oli kultakalojen onginta ollut hänen mieluisin ajanviettonsa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
tarina syvyyksistä
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
140