Nopanheitto

Tyyppi

runokokoelmat

Tekijä

Mallarmé, Stéphane

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Stéphane Mallarmén runon Un coup de dés jamais n'abolira le hasard tie modernin runouden ja typografian merkkiteokseksi oli mutkainen. Runo julkaistiin ensimmäisen kerran Lontoossa ilmestyneessä Cosmopolis-aikakauslehdessä 1897, mutta sivuille ladottuna runo ei ollut sitä mitä Mallarmé halusi. Hän halusi runon levittäytyvän vapaasti aukeamille tavalla, jota ei ennen ollut nähty. Taidekauppias ja kustantaja Ambroise Vollard tarjoutui julkaisemaan Mallarmén unelman. Runoilijan kuolema keskeytti kuitenkin jo vedosvaiheeseen ehtineen työn. Vasta 1914, 16 vuotta runoilijan kuoleman jälkeen, La Nouvelle Revue Francaise julkaisi runon komeana kirjana. Nyt, sata vuotta myöhemmin, tuo runo on Helena Sinervon suomentamana, kooltaan (kirjan koko 33 x 25 cm) ja typografialtaan Mallarmén tavoitteiden mukaisena. Suomenkielisen runon taustalle on heijastettu alkuperäinen ranskankielinen teksti.

(Sémiosquare 2015)

”Kaikki Ajattelu heittää Noppaa”

Ranskalaisen Stéphane Mallarmén (1842–1898) elämäntyöllä on ollut merkittävä rooli modernin runouden kehittymisessä ja etenkin niin sanotun kielirunouden ja konkretismin synnyssä. Nopanheitto on Mallarmén myöhäiskauden pääteos: moniääninen ja -merkityksellinen, mutkikkailla rakenteillaan sanan merkityksiä haastava tutkielma. Nopanheiton tarkkaan rakennettua kokonaisuutta voisi kuvata vaikkapa sanalliseksi partituuriksi. Sanallisessa ilotulituksessaan runoelma näyttää myös, kuinka ateistiselle Mallarmélle runous oli väylä hengelliseen kokemukseen.
Helena Sinervo on seurannut 1990-luvun alusta asti kiinteästi kotimaisen runoutemme kenttää niin kriitikkona, kääntäjänä, kirjoittamisen opettajana kuin runoilijana. Tämän päivän runouskeskustelussamme korostuvat monet Mallarmén jo 1800-luvulla käsittelemät aiheet. Nopanheiton suomentanut Sinervo on kirjoittanut runoelmaan esseen, jossa hän valottaa Mallarmén merkitystä sekä oman aikansa että tämän päivän länsimaisessa runoudessa. Essee yhdessä Nopanheiton ensimmäisen suomennoksen kanssa tuo Mallarmén osaksi ajankohtaista suomalaisesta runoudesta käytävää keskustelua.
(takakansiteksti)