Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Irralliset
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Irrallisten tapahtumapaikkana on Hämeenlinna vuosisadan vaihteen jälkeen, ennen ensimmäistä maailmansotaa. Samassa talossa asuu kaksi ruokakuntaa. Toisessa puoliskossa lehtori Wilhelm Nuutinen palvelijansa Annan kanssa ja toisessa kapteeni ja sotilaspalvelijansa Vasili Gramm.
Annalla ja Vasililla on rakkaussuhde ja Anna tulee raskaaksi. Lehtori joutuu ympäristön painostuksesta irtisanomaan Annan. Anna palaa maaseudulle, isänsä kotiin. Kotiin Pietariin lähtee myös kapteenin rakastajar, rouva. Mihin suuntaan kulkeutuu kuivakkaan lehtorin tie? Entä yksinkertaisen Vasilin?
(SI/ Sanojen aika)
- - -
Otavan miljoonan markan kirjailijapalkinnon 1959 saanut romaani rakkaudesta ja sen puutteesta vuosisadan alkupuolen pikkukaupungissa.
Tänä syksynä Akatemia-apurahan saaneen tunnustetun nuoren kirjailijan burleskia huumoria henkivä ja varmalla psykologisella vaistolla rakennettu romaani rakkaudesta ja sen puutteesta pikkukaupunkimiljöössä.
(Otava)
- - -
Irralliset on nimensä mukaisesti kerrontaa ihmisistä, jotka ovat vailla selvää kiinnekohtaa elämässään ja vailla tyydyttäviä yhteyksiä toisiin ihmisiin. Silti romaanin päähenkilöt ovat kaikki erinomaisen elinvoimaisia ja eläviä; jopa vasten tahtoaan niin kuin lehtori, jonka kuvaus on aivan lävitse nähden suoritettu tutkielma elämänpelosta.
Eletään aikaa ennen vuotta 1914; lehtorilla on kotiapulainen, Anna, ja vuokralaisena venäläinen kapteeni. Romaani alkaa Annan ja sotilaspalvelija Vasilin, kahden välittömän ja hieman lapsenomaisen olennon, vähittäisestä lähentymisestä. Se ei käy ollenkaan mutkattomasti, mutta he päätyvät yhteen ja elämä jatkuu. Lehtorin huolellisesti varjeltua kammiomaailmaa asia järisyttää pahasti, ja hän joutuu ankaraan mielenkuohuun. Sillä välin saapuu Pietarista kapteenin luo rouvashenkilö; siitä saa alkunsa yksityiskohtaisen luonnonmukaisesti kerrottu, mutta teholtaan täysin surrealistinen lemmennäytelmä.
Vasilin ja Annan hieman vauhko idylli, lehtorin hätäinen miellekarku, kapteenin ja rouvan ratki repeävä komedia – kaikki kuvittavat yhteen hakeutumisen ja erilleen joutumisen keskeisiä ilmiöitä. Kun loppujakson ratkaisut ovat tapahtuneet, ovat useimmat asiat oikeastaan ennallaan; vain Annalla on paikka mihin mennä ja asettua.
(takakansiteksti)
Annalla ja Vasililla on rakkaussuhde ja Anna tulee raskaaksi. Lehtori joutuu ympäristön painostuksesta irtisanomaan Annan. Anna palaa maaseudulle, isänsä kotiin. Kotiin Pietariin lähtee myös kapteenin rakastajar, rouva. Mihin suuntaan kulkeutuu kuivakkaan lehtorin tie? Entä yksinkertaisen Vasilin?
(SI/ Sanojen aika)
- - -
Otavan miljoonan markan kirjailijapalkinnon 1959 saanut romaani rakkaudesta ja sen puutteesta vuosisadan alkupuolen pikkukaupungissa.
Tänä syksynä Akatemia-apurahan saaneen tunnustetun nuoren kirjailijan burleskia huumoria henkivä ja varmalla psykologisella vaistolla rakennettu romaani rakkaudesta ja sen puutteesta pikkukaupunkimiljöössä.
(Otava)
- - -
Irralliset on nimensä mukaisesti kerrontaa ihmisistä, jotka ovat vailla selvää kiinnekohtaa elämässään ja vailla tyydyttäviä yhteyksiä toisiin ihmisiin. Silti romaanin päähenkilöt ovat kaikki erinomaisen elinvoimaisia ja eläviä; jopa vasten tahtoaan niin kuin lehtori, jonka kuvaus on aivan lävitse nähden suoritettu tutkielma elämänpelosta.
Eletään aikaa ennen vuotta 1914; lehtorilla on kotiapulainen, Anna, ja vuokralaisena venäläinen kapteeni. Romaani alkaa Annan ja sotilaspalvelija Vasilin, kahden välittömän ja hieman lapsenomaisen olennon, vähittäisestä lähentymisestä. Se ei käy ollenkaan mutkattomasti, mutta he päätyvät yhteen ja elämä jatkuu. Lehtorin huolellisesti varjeltua kammiomaailmaa asia järisyttää pahasti, ja hän joutuu ankaraan mielenkuohuun. Sillä välin saapuu Pietarista kapteenin luo rouvashenkilö; siitä saa alkunsa yksityiskohtaisen luonnonmukaisesti kerrottu, mutta teholtaan täysin surrealistinen lemmennäytelmä.
Vasilin ja Annan hieman vauhko idylli, lehtorin hätäinen miellekarku, kapteenin ja rouvan ratki repeävä komedia – kaikki kuvittavat yhteen hakeutumisen ja erilleen joutumisen keskeisiä ilmiöitä. Kun loppujakson ratkaisut ovat tapahtuneet, ovat useimmat asiat oikeastaan ennallaan; vain Annalla on paikka mihin mennä ja asettua.
(takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Lehtorin kamarin ikkunan yöverho oli ylhäällä. Kukkapylvään päässä oli pieni valkoinen pitsiliina. Portti oli lukossa. Yli kiivetessään Vasili potki sitä, se kumahteli kuin rumpu. Pihan puolella maa tuntui olevan paljon alempana kuin kadulla. Hän hyppäsi kyykyssä alas oikaisematta itseään. Juuri kun pudottautui, tuntui, että joku tavoitteli kadun puolelta jalkoja.
Varovaisesti Vasili meni Annan ikkunan alle ja katsoi sisään. Pöydällä oli veitsi. Anna nukkui vasemmalla, pää näkyi, musta tukka ja mustat kulmakarvat, mutta ei erottanut, olivatko silmät kiinni vai auki. Vaatteet olivat tuolilla vuoteen vieressä päinvastaisessa järjestyksessä kuin yllä: valkoiset päällimmäisinä. Vasili pelkäsi Annan heräävän hänen katsomiseensa, mutta katseli siitä huolimatta. Voisihan siihenkin herätä, että lakataan katsomasta. Nukkujan näkeminen alkoi nukuttaa Vasilia. Hän tiesi, että uskaltaisi koputtaa lasiin, ja koputti samassa. Anna nousi istumaan, Vasili ei uskaltanut katsoa häntä vaan vaaleaa astiakaappia.
- Sinäkö se olet? Anna tuli ovelle. Mikset ole nukkumassa?
- Ei nukuta.
- Oletko sinä humalassa?
- Minäkö?
- Eikö kapteeni ole tullut vielä? Anna haukotteli.
- Ei.
- Onko sinulla nälkä?
- Minulla on voileipiä, niitä jäi yli.
- Hae.
- En minä rupea sinua passaamaan.
He menivät keittiöön. Vasilia ihmetytti, että Anna kolisteli kaapin ovia, tuolia ja kaljapulloa.
- Ota nyt ja syö.
Anna istui sängylle ja katseli hänen syömistään. Kun hän oli syönyt toisen voileivän, Anna luuli, että hän oli syönyt molemmat.
- Otatko vielä, minä tuon.
- Tuo
Vasili pani toisen voileivän taskuunsa, jottei loukkaisi Annaa. Annan tuli vilu, hän meni vuoteeseen ja veti peiton leukaan saakka.
- Syö vaan kaikessa rauhassa.
Vasili koetti syödä mahdollisimman hitaasti, lepuutti leukojaan välillä suu täynnä. He eivät keksineet mitään puhumista. Kun hän oli syönyt, Anna kysyi:
- Miten nyt sanotaan, Vasili?
- ??
- Kiitos paljon.
- Kiitos paljon.
- Nyt sinun on mentävä nukkumaan.
- Ei nukuta.
- Hyvää yötä, Anna sanoi.
Vasili nousi seisomaan:
- Ei nukuta.
- Miksei nukuta?
- Kun sinä katsot siinä.
- No en minä katso.
- Katso vaan. En minä tahdo nukkua. Nuku sinä vaan. Minä istun tässä ja katson kun sinä nukut. Sit minä menen pois, ulos nukkumaan.
- Siellä on paha maata.
- Ei ole hyvä.
- Saat sinä nukkua täälläkin.
- Lehtori suuttuu.
- Kun olet oikein hiljaaja kiltisti, ei suutu.
Vasili riisuutui. Anna kääntyi seinään päin.
- Nukutko sinä? Vasili kysyi.
- En.
Vasili kävi pitkäkseenja huokasi raskaasti.
- Mikä sinua vaivaa?
- Minä olen kipeä.
- Mistä sinä olet kipeä?
- Pää on kipeä.
- Onko sinulla vielä nälkä?
- Ei.
- Hyvää yötä. Älä sitten potki.
Anna alkoi hengittää hyvin rauhallisesti. Vasili kysyi:
- Nukutko sinä?
- Älä puhu niin kovaa. Lehtori kuulee.
Vasili vaikeni. Hän ajatteli ankarasti.
- Minä rakastan sinua, hän sanoi.
Anna liikahti vähän kuin unissaan ja vasta pitkän ajan kuluttua sanoi kuin itsekseen:
- Minä tiedän sen.
- Sinä et ymmärrä.
- Mitä?
- Kun sinä sanot: minä tiedän sen.
- Mitä minun sitten pitäisi sanoa.
- Tietysti: minä rakastan sinua kanssa.-
- Sinä olet hassu.
- Minä olen.
- Et sinä ole, mutta sinä puhut aina hassuja.-
- Kuinka minä olen hassu, jos sanon, että minä rakastan sinua?
- Kun et kumminkaan rakasta.
- Varmasti.
- Todista se.
- Mitä?
- En minä usko.
Vasili oli hetken ymmällään. Anna kohottautui katsomaan. Vasilin oli hankala maata, kun Anna katsoi. Hänkin kohosi istumaan.
- En minä usko.
- Todista se.
- Todista, todista?
- Niin.
- Mitä minä teen?
- Mistä minä sen tiedän. Sinun kai se on tiedettävä.
Vasili riiputti päätään.
- Minä olen tyhmä.
- Kyllä oletkin.
- Minä en ymmärrä.
- Ei siinä mitään ymmärtämistä olekaan. Hyvää yötä, nukutaan pois.
Anna laskeutui pitkäkseen ja katsoi alhaalta päin Vasilia. Vasili kumartui ja suuteli häntä suulle. Anna hengitti hänen suutaan vasten.
Varovaisesti Vasili meni Annan ikkunan alle ja katsoi sisään. Pöydällä oli veitsi. Anna nukkui vasemmalla, pää näkyi, musta tukka ja mustat kulmakarvat, mutta ei erottanut, olivatko silmät kiinni vai auki. Vaatteet olivat tuolilla vuoteen vieressä päinvastaisessa järjestyksessä kuin yllä: valkoiset päällimmäisinä. Vasili pelkäsi Annan heräävän hänen katsomiseensa, mutta katseli siitä huolimatta. Voisihan siihenkin herätä, että lakataan katsomasta. Nukkujan näkeminen alkoi nukuttaa Vasilia. Hän tiesi, että uskaltaisi koputtaa lasiin, ja koputti samassa. Anna nousi istumaan, Vasili ei uskaltanut katsoa häntä vaan vaaleaa astiakaappia.
- Sinäkö se olet? Anna tuli ovelle. Mikset ole nukkumassa?
- Ei nukuta.
- Oletko sinä humalassa?
- Minäkö?
- Eikö kapteeni ole tullut vielä? Anna haukotteli.
- Ei.
- Onko sinulla nälkä?
- Minulla on voileipiä, niitä jäi yli.
- Hae.
- En minä rupea sinua passaamaan.
He menivät keittiöön. Vasilia ihmetytti, että Anna kolisteli kaapin ovia, tuolia ja kaljapulloa.
- Ota nyt ja syö.
Anna istui sängylle ja katseli hänen syömistään. Kun hän oli syönyt toisen voileivän, Anna luuli, että hän oli syönyt molemmat.
- Otatko vielä, minä tuon.
- Tuo
Vasili pani toisen voileivän taskuunsa, jottei loukkaisi Annaa. Annan tuli vilu, hän meni vuoteeseen ja veti peiton leukaan saakka.
- Syö vaan kaikessa rauhassa.
Vasili koetti syödä mahdollisimman hitaasti, lepuutti leukojaan välillä suu täynnä. He eivät keksineet mitään puhumista. Kun hän oli syönyt, Anna kysyi:
- Miten nyt sanotaan, Vasili?
- ??
- Kiitos paljon.
- Kiitos paljon.
- Nyt sinun on mentävä nukkumaan.
- Ei nukuta.
- Hyvää yötä, Anna sanoi.
Vasili nousi seisomaan:
- Ei nukuta.
- Miksei nukuta?
- Kun sinä katsot siinä.
- No en minä katso.
- Katso vaan. En minä tahdo nukkua. Nuku sinä vaan. Minä istun tässä ja katson kun sinä nukut. Sit minä menen pois, ulos nukkumaan.
- Siellä on paha maata.
- Ei ole hyvä.
- Saat sinä nukkua täälläkin.
- Lehtori suuttuu.
- Kun olet oikein hiljaaja kiltisti, ei suutu.
Vasili riisuutui. Anna kääntyi seinään päin.
- Nukutko sinä? Vasili kysyi.
- En.
Vasili kävi pitkäkseenja huokasi raskaasti.
- Mikä sinua vaivaa?
- Minä olen kipeä.
- Mistä sinä olet kipeä?
- Pää on kipeä.
- Onko sinulla vielä nälkä?
- Ei.
- Hyvää yötä. Älä sitten potki.
Anna alkoi hengittää hyvin rauhallisesti. Vasili kysyi:
- Nukutko sinä?
- Älä puhu niin kovaa. Lehtori kuulee.
Vasili vaikeni. Hän ajatteli ankarasti.
- Minä rakastan sinua, hän sanoi.
Anna liikahti vähän kuin unissaan ja vasta pitkän ajan kuluttua sanoi kuin itsekseen:
- Minä tiedän sen.
- Sinä et ymmärrä.
- Mitä?
- Kun sinä sanot: minä tiedän sen.
- Mitä minun sitten pitäisi sanoa.
- Tietysti: minä rakastan sinua kanssa.-
- Sinä olet hassu.
- Minä olen.
- Et sinä ole, mutta sinä puhut aina hassuja.-
- Kuinka minä olen hassu, jos sanon, että minä rakastan sinua?
- Kun et kumminkaan rakasta.
- Varmasti.
- Todista se.
- Mitä?
- En minä usko.
Vasili oli hetken ymmällään. Anna kohottautui katsomaan. Vasilin oli hankala maata, kun Anna katsoi. Hänkin kohosi istumaan.
- En minä usko.
- Todista se.
- Todista, todista?
- Niin.
- Mitä minä teen?
- Mistä minä sen tiedän. Sinun kai se on tiedettävä.
Vasili riiputti päätään.
- Minä olen tyhmä.
- Kyllä oletkin.
- Minä en ymmärrä.
- Ei siinä mitään ymmärtämistä olekaan. Hyvää yötä, nukutaan pois.
Anna laskeutui pitkäkseen ja katsoi alhaalta päin Vasilia. Vasili kumartui ja suuteli häntä suulle. Anna hengitti hänen suutaan vasten.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ilmestymisaika
Sivumäärä
266
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
245
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Ilm. myös sarjassa Suuri kansalliskirjasto (1979).