Vapiseva sydän

Neljännessä novellikokoelmassaan Arto Virtanen loihtii jälleen esiin elämän kouriintuntuvan raskauden: tuloksena on humoristisenlyyrinen jeremiadi, jossa tavallisuus jäytää miehiä, vaikka he eivät falskeimpiin roolipeleihin sortuisikaan. Näillä oman elämänsä hanttimiehillä on tapana mytologisoida naisia, niin vaimoja, äitejä kuin terapeuttejakin. Miehen tie kulkee armeija-ajan vaivoista rivitalo- ja avioelämän rospuuttoon. Hän vieraantuu jopa kantakapakastaan, ja nuoruuden naisista ovat jäljellä pelkät sydämen prenikat. Ystävät karttavat hänen itsekeskeistä jaaritustaan, kun taas terapiassa hän ei keksi mitään puhuttavaa. Kun tästä pienoishelvetistä ei kuitenkaan tee mieli vaihtaa päivääkään pois, sitä kannattaa tarkastella lähemmin, ja yksityiskohtien lähiluvusta syntyy elämän ainutkertainen kudos. Onnikin on yhä mahdollinen, mistä todistaa novelleihin tepasteleva tyttärentytär.