Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Menneet kukinnat
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Menneet kukinnat kertoo kahden ihmisen intohimoisesta rakkaudesta - talon perijättären ja häntä rakastavan miehen suhteesta.
- - -
Menneet kukinnat kertoo tarinan eräästä maaseutukaupungista juuri maailmansodan puhkeamisen päiviltä. Tarina on taidokkaasti sijoitettu korkean aidan ympäröimän pihan piiriin, jossa talon asiat leppoisesti selvitellään, myös se intensiivinen rakkaussuhde, jossa teoksen pääpaino sijaitsee. (Vilho Suomi: Vuoden 1957 suomalainen proosakirjallisuus, Kirjastolehti 2/1958)
- - -
Menneet kukinnat kertoo tarinan eräästä maaseutukaupungista juuri maailmansodan puhkeamisen päiviltä. Tarina on taidokkaasti sijoitettu korkean aidan ympäröimän pihan piiriin, jossa talon asiat leppoisesti selvitellään, myös se intensiivinen rakkaussuhde, jossa teoksen pääpaino sijaitsee. (Vilho Suomi: Vuoden 1957 suomalainen proosakirjallisuus, Kirjastolehti 2/1958)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Kaksi vastakkaista kuistinovea aukeni niin yhtaikaa, että pihapenkillä istuvan Lehtoskan pää kääntyili kuin tuuliviiri, kun piti niin ikään yhtaikaa saada selväksi, keitä pihaan tuli.
Alaska tuli omasta ovestaan, kalpea lihava naama häämötti tummassa aukossa. Toisesta tuli Katri, Kuuselan neidin palvelija, ehätti ensimmäiseksi pihaan asti, huusi Lehtoskalle hyvänhuomenen; hänellä oli lonkkansa varassa iso emalivati, täynnä ja kuukurallaan tummaa vaatetta, pyykkinarun luo kääntyi menemään. Alaska lykkäsi edellään ovesta isoa pärekoria mahansa päällä, siksi hän niin hidas oli, saatuaan korin ulos lyllersi itse erässä kirjava vaatekasa käsivarrellaan.
Alaska tuli omasta ovestaan, kalpea lihava naama häämötti tummassa aukossa. Toisesta tuli Katri, Kuuselan neidin palvelija, ehätti ensimmäiseksi pihaan asti, huusi Lehtoskalle hyvänhuomenen; hänellä oli lonkkansa varassa iso emalivati, täynnä ja kuukurallaan tummaa vaatetta, pyykkinarun luo kääntyi menemään. Alaska lykkäsi edellään ovesta isoa pärekoria mahansa päällä, siksi hän niin hidas oli, saatuaan korin ulos lyllersi itse erässä kirjava vaatekasa käsivarrellaan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
297