Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tummien perhosten koti
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Juhani Johansson seisoo tulevassa työhuoneessaan. Toimitusjohtaja tarjoaa tulta, ovathan he nyt lähes tasa-arvoisia. Ja sitten. Ethän pane pahaksesi, että olemme antaneet tutkia vähän taustaasi? Miten sen kuolemantapauksen laita oikein oli? Sinuahan kuulusteltiin myös?
Siinä se on. Menneisyys.
Juhani Johansson palaa lapsuuteen. Isoon taloon, jossa pitää koko ajan olla varuillaan. Perheeseen, jossa viisivuotias ei voi tehdä pahemaa rikosta kuin kertoa totuuden. Hän palaa Saareen, jossa pojat ovat liittoutuneet jättimäiseksi petoeläimeksi. Jossa poikakodin johtaja vannoo selkäsaunan ja unelmien ihmeitätekevään voimaan. Jossa johtajan vaimo ja tyttäret säteilevät naaraan viekasta vetovoimaa. Ja jossa tapahtuu se, minkä täytyy tapahtua. Se, mistä poika osaa nyt vaieta. Vaikka hän tietää, että jonain päivänä jokaisen on vastattava. Myös hänen on vastattava.
Tummien perhosten koti kahmaisee elämää suurella kädellä. Se näyttää maailman, joka antaa lapselle tummat siivet jo ennen kuin hän on ehtinyt kotelostaan kuoriutua. Se kysyy ravisuttavalla tavalla, mistä kaikesta ihmisen pitää maksaa? Omista teoistaanko vain?
(takakansiteksti)
Leena Landerin Tummien perhosten kodissa lukija pääsee seuraamaan Juhani Johanssonin elämää pienestä lapsesta aikuisikään. Pääasiallisesti Juhani on tapahtumien kertoja, mutta myös muut henkilöt pääsevät ääneen Juhanista ja itsestään. Lander on rakentanut kirjan taitavasti. Mitä pidemmälle kirjassa edetään sitä enemmän menneet tapahtumat avautuvat ja saavat uusia merkityksiä.
Teoksen päätapahtumapaikka on ”Saari”. Se on yhteiskunnan viimeinen toivo saada kurittomat, väkivaltaiset tai muuten vain vaaralliset nuoret miehet ruotuun. Saarta asuttavat poikien lisäksi ainoastaan laitoksen johtaja Olavi Virta perheineen sekä saaren tilan- ja karjanhoitaja Tyyne, jonka murhasta kirja lähtee liikkeelle. Olavi uskoo ankaran työn, ankaran kurin ja vielä ankaramman Jumalan parantavan pojat. Mutta miten on Juhani joutunut Saarelle itseään vanhempien ja paljon vaarallisempien poikien keskelle? Se selviää pikkuhiljaa Juhanin muistojen kautta, jotka henkilöiden kysymykset päästävät liikkeelle. Muistojen kautta Juhani käy läpi koko traumaattisen elämänsä.
Juhanin koiran hautajaisissa isä on taas juonut liikaa. Hän kehuu vaimoaan Mairea niin hienoksi naiseksi, että jos Maire hänet jättää, hän tappaa Mairen, pojat ja itsensä. Seurauksena tästä Juhanin ollessa viitisen vanha, Maire upottaa Juhanin pikkuveljen Saulin läheiseen jokeen uskoen sen olevan vauvalle parempi paikka kuin sisällä miehensä kanssa. Juhani tietää kuitenkin tehdä oikein ja pelastaa veljensä vedestä. Rannalla hän halaa murtunutta, sairasta äitiään.
Juhanin naapuri todistaa tapahtumat ja pian on Juhani sijaiskotikierteessä, jonka viimeinen asuntola Saari on. Matkalla aikuisuuteen Saarella, Juhani joutuu kohtaamaan monta pelottavaa asiaa. Muitten poikien vihan ja lopulta hyväksynnän ja isänsä tyhjät sanat paremmasta huomisesta: Jäljelle jää vain musta matkalaukku todistamaan luvattujen sanojen haihtumisen. Välillä tuntuu siltä, että ainoastaan raskas ruumiillinen työ ja johtajan hullujenkin suunnitelmien seuraaminen pitää Juhanin henkisesti tasapainoisten kirjoissa.
Vaikka kirjassa on paljon tapahtumia, Lander on sijoittanut painopisteet kuitenkin Juhanin ajatuksiin ja havaintoihin ympärillä olevasta maailmasta niin nykyisenä, menneenä ja tulevana hetkinä. Toinen tärkeä asia on poikien yhteinen kasvu. Miten yhdestä ”pedosta” kasvaa monta itsenäistä henkilöä, jotka ovat kuitenkin tärkeitä toisillensa.
Tummien perhosten koti on erittäin antoisa teos heille, jotka pitävät synkemmistä kasvukertomuksista ja menneiden läpikäymisestä tulevaa varten. Myös salapoliisiromaanien tyyppinen murhan selvittely löytyy teoksesta.
Tyynen murhan ohella Leena Lander on niputtanut kansien väliin yhden vielä tärkeämmän mysteerin. Miten käy Juhanin ja muiden poikien ja seisooko lopussa kiitos ja kenelle?
-K.K.(koululaisharjoittelija)/ Sanojen aika-
Siinä se on. Menneisyys.
Juhani Johansson palaa lapsuuteen. Isoon taloon, jossa pitää koko ajan olla varuillaan. Perheeseen, jossa viisivuotias ei voi tehdä pahemaa rikosta kuin kertoa totuuden. Hän palaa Saareen, jossa pojat ovat liittoutuneet jättimäiseksi petoeläimeksi. Jossa poikakodin johtaja vannoo selkäsaunan ja unelmien ihmeitätekevään voimaan. Jossa johtajan vaimo ja tyttäret säteilevät naaraan viekasta vetovoimaa. Ja jossa tapahtuu se, minkä täytyy tapahtua. Se, mistä poika osaa nyt vaieta. Vaikka hän tietää, että jonain päivänä jokaisen on vastattava. Myös hänen on vastattava.
Tummien perhosten koti kahmaisee elämää suurella kädellä. Se näyttää maailman, joka antaa lapselle tummat siivet jo ennen kuin hän on ehtinyt kotelostaan kuoriutua. Se kysyy ravisuttavalla tavalla, mistä kaikesta ihmisen pitää maksaa? Omista teoistaanko vain?
(takakansiteksti)
Leena Landerin Tummien perhosten kodissa lukija pääsee seuraamaan Juhani Johanssonin elämää pienestä lapsesta aikuisikään. Pääasiallisesti Juhani on tapahtumien kertoja, mutta myös muut henkilöt pääsevät ääneen Juhanista ja itsestään. Lander on rakentanut kirjan taitavasti. Mitä pidemmälle kirjassa edetään sitä enemmän menneet tapahtumat avautuvat ja saavat uusia merkityksiä.
Teoksen päätapahtumapaikka on ”Saari”. Se on yhteiskunnan viimeinen toivo saada kurittomat, väkivaltaiset tai muuten vain vaaralliset nuoret miehet ruotuun. Saarta asuttavat poikien lisäksi ainoastaan laitoksen johtaja Olavi Virta perheineen sekä saaren tilan- ja karjanhoitaja Tyyne, jonka murhasta kirja lähtee liikkeelle. Olavi uskoo ankaran työn, ankaran kurin ja vielä ankaramman Jumalan parantavan pojat. Mutta miten on Juhani joutunut Saarelle itseään vanhempien ja paljon vaarallisempien poikien keskelle? Se selviää pikkuhiljaa Juhanin muistojen kautta, jotka henkilöiden kysymykset päästävät liikkeelle. Muistojen kautta Juhani käy läpi koko traumaattisen elämänsä.
Juhanin koiran hautajaisissa isä on taas juonut liikaa. Hän kehuu vaimoaan Mairea niin hienoksi naiseksi, että jos Maire hänet jättää, hän tappaa Mairen, pojat ja itsensä. Seurauksena tästä Juhanin ollessa viitisen vanha, Maire upottaa Juhanin pikkuveljen Saulin läheiseen jokeen uskoen sen olevan vauvalle parempi paikka kuin sisällä miehensä kanssa. Juhani tietää kuitenkin tehdä oikein ja pelastaa veljensä vedestä. Rannalla hän halaa murtunutta, sairasta äitiään.
Juhanin naapuri todistaa tapahtumat ja pian on Juhani sijaiskotikierteessä, jonka viimeinen asuntola Saari on. Matkalla aikuisuuteen Saarella, Juhani joutuu kohtaamaan monta pelottavaa asiaa. Muitten poikien vihan ja lopulta hyväksynnän ja isänsä tyhjät sanat paremmasta huomisesta: Jäljelle jää vain musta matkalaukku todistamaan luvattujen sanojen haihtumisen. Välillä tuntuu siltä, että ainoastaan raskas ruumiillinen työ ja johtajan hullujenkin suunnitelmien seuraaminen pitää Juhanin henkisesti tasapainoisten kirjoissa.
Vaikka kirjassa on paljon tapahtumia, Lander on sijoittanut painopisteet kuitenkin Juhanin ajatuksiin ja havaintoihin ympärillä olevasta maailmasta niin nykyisenä, menneenä ja tulevana hetkinä. Toinen tärkeä asia on poikien yhteinen kasvu. Miten yhdestä ”pedosta” kasvaa monta itsenäistä henkilöä, jotka ovat kuitenkin tärkeitä toisillensa.
Tummien perhosten koti on erittäin antoisa teos heille, jotka pitävät synkemmistä kasvukertomuksista ja menneiden läpikäymisestä tulevaa varten. Myös salapoliisiromaanien tyyppinen murhan selvittely löytyy teoksesta.
Tyynen murhan ohella Leena Lander on niputtanut kansien väliin yhden vielä tärkeämmän mysteerin. Miten käy Juhanin ja muiden poikien ja seisooko lopussa kiitos ja kenelle?
-K.K.(koululaisharjoittelija)/ Sanojen aika-
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Poika tajuaa nopeasti, että Saaren vangit ovat kasvaneet kiinni toisiinsa, että he ovat kuin iso armoton petoeläin.
Se on eläin, jolla on jakautunut ruumis mutta vain yksi pää, ja sen pään katse on läpitunkeva. Se aistii erilaisuuden, se tuijottaa ja tuomitsee, vihaa ja hyökkää. Aikuisten sysättyä sen epäkelpona omaan erilliseen karsinaansa se janoaa hyvityksekseen uhreja. Koko ajan uusia uhreja, joita nöyryyttää ja halveksia niin kuin aikuiset ovat nöyryyttäneet ja halveksineet sitä.
Ja nyt se on valinnut rääkättäväkseen hänet, Juhani Johanssonin, joka alusta asti on käyttäytynyt vikapään tavalla.
Kun peto on päättänyt uhrinsa, katse muuttuu raukeaksi ja välinpitämättömäksi kuin kissalla, joka on havainnut ramman linnun, mutta poika vaistoaa miten sen ruumis tempoilee tulevan saalistuksen tuomasta jännityksestä.
Työpäivien aikana poika tietää olevansa kutakuinkin turvassa, sillä kaikki paha tapahtuu yöllä.
Hän jää tahallaan kiinni kiroilusta päästäkseen rangaistukseksi sementtitöihin karjasuojan perustuksille. Se on tällä haavaa kaikkein raskain työtehtävä Saarella, yhtä hiekan lapiointia ja fillerin työntelyä niin että käsivarsia ja selkää kivistää pitkälle yöhön. Sementtityön paras puoli on se, että siinä on aina mukana ainakin yksi katsastaja ja työn ohjaaja. ja herra Seebaot, hän seuraa sementtitöitä erityisen tarkkaavaisesti, koska rakennuksessa on perustus kaikkein tärkein.
Mutta sielläkin, työntäessään täpötäyttä hiekkakuormaa kuopalta ylös betonivaloksia kohti, hän tuntee pedon katseen selässään.
Hän ei näe työn touhussa ahertavia poikia, nopeampia ja hitaampia, vahvoja ja heikkoja, oman taakkansa alla tuskailevia. Hän näkee vain että kaikki liikehdintä tapahtuu yhden pään alaisuudessa, yhden pään joka silmänräpäyksessä pysäyttää erillään toimivat ruumiinosat, pään joka pystyy pelkällä ajatuksella nytkähdyttämään siihen näkymättömin hermosäikein sidottuja jäseniä. Kun pää tyrskähtää nauruun, se tietää muille samaa herpaantumatonta hilpeyttä. Kun pää leikkaa naurun poikki, se on täydellistä hiljaisuutta.
Pää kuuluu sille, joka on vahvin ja julmin. Sille jolla on tarpeeksi vihaa rusentamaan rikki muut esille pyrkivät päät.
Se on eläin, jolla on jakautunut ruumis mutta vain yksi pää, ja sen pään katse on läpitunkeva. Se aistii erilaisuuden, se tuijottaa ja tuomitsee, vihaa ja hyökkää. Aikuisten sysättyä sen epäkelpona omaan erilliseen karsinaansa se janoaa hyvityksekseen uhreja. Koko ajan uusia uhreja, joita nöyryyttää ja halveksia niin kuin aikuiset ovat nöyryyttäneet ja halveksineet sitä.
Ja nyt se on valinnut rääkättäväkseen hänet, Juhani Johanssonin, joka alusta asti on käyttäytynyt vikapään tavalla.
Kun peto on päättänyt uhrinsa, katse muuttuu raukeaksi ja välinpitämättömäksi kuin kissalla, joka on havainnut ramman linnun, mutta poika vaistoaa miten sen ruumis tempoilee tulevan saalistuksen tuomasta jännityksestä.
Työpäivien aikana poika tietää olevansa kutakuinkin turvassa, sillä kaikki paha tapahtuu yöllä.
Hän jää tahallaan kiinni kiroilusta päästäkseen rangaistukseksi sementtitöihin karjasuojan perustuksille. Se on tällä haavaa kaikkein raskain työtehtävä Saarella, yhtä hiekan lapiointia ja fillerin työntelyä niin että käsivarsia ja selkää kivistää pitkälle yöhön. Sementtityön paras puoli on se, että siinä on aina mukana ainakin yksi katsastaja ja työn ohjaaja. ja herra Seebaot, hän seuraa sementtitöitä erityisen tarkkaavaisesti, koska rakennuksessa on perustus kaikkein tärkein.
Mutta sielläkin, työntäessään täpötäyttä hiekkakuormaa kuopalta ylös betonivaloksia kohti, hän tuntee pedon katseen selässään.
Hän ei näe työn touhussa ahertavia poikia, nopeampia ja hitaampia, vahvoja ja heikkoja, oman taakkansa alla tuskailevia. Hän näkee vain että kaikki liikehdintä tapahtuu yhden pään alaisuudessa, yhden pään joka silmänräpäyksessä pysäyttää erillään toimivat ruumiinosat, pään joka pystyy pelkällä ajatuksella nytkähdyttämään siihen näkymättömin hermosäikein sidottuja jäseniä. Kun pää tyrskähtää nauruun, se tietää muille samaa herpaantumatonta hilpeyttä. Kun pää leikkaa naurun poikki, se on täydellistä hiljaisuutta.
Pää kuuluu sille, joka on vahvin ja julmin. Sille jolla on tarpeeksi vihaa rusentamaan rikki muut esille pyrkivät päät.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
286
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Sarjamerkintä
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
321