Ihmisen kaltainen

Tyyppi

runokokoelmat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Helena Sinervo (s.1961) on aiemmin julkaissut kokoelma Lukemattomiin (1994), Sininen Anglia (1996) ja Pimeän parit (1997). Hänen runoilijantyötään luonnehtii temaattinen jatkuvuus, joka ylittää yksittäiset teokset. Runot viittaavat toisiinsa, leikkivät, tutkivat ihmisen muotoista salaisuutta ja rakentavat kokonaisuutta. Helena Sinervo toimii myös esseistinä, kriitikkona ja suomentajana.

(takakansiteksti)
Ihmisen kaltainen erottuu tekijänsä aikaisemmista kokoelmista siten, että se on niitä selvästi moniäänisempi. Jo Sinisessä Angliassa (1996) oli havaittavissa moniäänisyyttä runojen marginaaliin aseteltujen, pienemmällä kirjasintyypillä painettujen, päärunoaan kommentoivien repliikkien muodossa. Ihmisen kaltaisessa Helena Sinervo kuitenkin marssittaa lukijan eteen jo kokonaisen henkilöhahmojen kavalkadin, näkökulmat ja puhujat vaihtuvat runosta toiseen. Monissa roolirunoissa äänen saavat usein yhteiskunnassa kuulumattomiin jääneet ihmiset: vanhukset, katulapset ja äidit.

Kuten jo kokoelman nimikin viestittää, teos kuvaa ihmisyyden eri puolia: haavoittuvuutta, julmuutta, hellyyttä ja huolenpitoa, yksinäisyyttä ja vierautta. Runoissa nostetaan esille myös monia eettisiä kysymyksiä, koskien eläinten teurastusta, vanhusten ja lasten heitteillejättöä ja maailman ylikansoittumista. Ihmisen ja eläimen välinen raja hämärtyy, eläimet esitetään hyvin inhimillisessä valossa. Teos tuntuukin kyseenalaistavan ihmisen aseman luomakunnan kruununa, muiden elollisten yläpuolella. Kokoelman avainrunossakin, 'Metsästäjän laulussa', todetaan: "eläimestä voi meidät erottaa/ oikein läheltä tarkkaillen" (s. 40).
(Silene Lehto/ Sanojen aika)