Puuttuva aika

Tässä olis nyt yks synopsis rajaseudun pinnasta; saanen esitellä Säätiön herroille ja rouville rahasäkin päällä. Pahanen kylänpatti kaukana keskuksista ja Immu-niminen poika mikä synty vahingossa vaikkei kouluun sittemmin ollu menemistä. Tää markkeerais itseensä suurempaa asiaa nykyajasta, nimittäin sitä että ihmisiä syntyy vaikkei oo hommia mitä tehdä. Yksilö suhteessa yhteiskuntaan, maailmanhistorian pieni hiekanjyvänen ajanrahtusessa joopa joo. Opeton koulu, kouluton kylä, isätön poika, lentämätön kone, viljaton peltoja mitä vielä? Liikkumaton auto, ainakin mulla.
- Jospa kutiteltas vielä käyntii, äijä kihertää ihan ku olis lukenu mun ajatukset.
Mä ryömin etuistuimelle ja ajattelen lisää. Mitä muuta mun tietoon on tullu tunnin puolentoista sisällä? Suollinen ideoita ja kopallinen tietoo ja pellollinen kahjoutta ainaskin. Punainen Muistikirja ja puhtoinen sivu: Paras keino saavuttaa se mitä haet, lakkaa hakemasta ja se kaikki sinulle annetaan, piste.
- Kääntelehä virta-avvainta ni mie kahtelen ja kuulostelen, äijä työntää päänsä konepellin alle. - Ei näytä olevan hihna sukkahoususta vetästy.
Pari starttausta ja tuuppausta, kärsivällistä odotusta mutta pyörät suvaitsee vaan imee itseään kohti maata. Se mihinkään lähde ilman hinaajaa, mun päässä jyskyttää jo pelottavasti. Eikä mitä jyskytä, kun hinaajat huutaa ja se tietää sellasta kohtausta mistä Jasu aina sanoo, että mun pitäs olla pehmustetussa sellissä ja yrittää syntyy uudestaan. Mistä tähän mitään kyytiä ottaa kun yhtään liikkuvaa kulkuneuvoo ei oo ohittanu mua koko aikana?
- Nykyajan moottor ku pirunnyrkki, päällepäin ei näytä miltää va sisältä silkkoa vempelettä.
Mä kierrän auton ännännen kerran ja potkin renkaita, yritän sanoo äijälle näin elekielellä, että nyt pää hiiteen siitä pellin alta ja käpälät myös ellei se haluu niiden jäävän irtokappaleina matkamuistoiks mun auton sisälle.
- Teräslutikka, äijä killittää, - varma kiitäjä niille mitkä vaihtaa autosa sillo ku entisen tuhkakuppi on täynnä.
- Just noin sano yks Purolakin, mä oon ällikällä että mistä se ties sen sanasta sanaan.
- Kosketuksee houkutteleva ulkopinta, penkit ku leposohvassa ja kiihtyvyys kuin eroottisen leikin alkamisen aikaa, se jatkaa ku olis ajatustenlukija ja mun kivistys yltyy vaan. - Kokkeile huvikseis tuota pissapoikaa!
Vettä ei tuu, pyyhkijät hankaa kuivaa ja pölystä tuulilasia ku sellisti olis jousensa kanssa mun pääkopassa harjottelemassa On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin. Äijä läjäyttää pellin alas ja luovuttaa vihdoin viimein.