Kultahiekka valuu

Penkki, jolla Dobbs istui, ei suinkaan ollut mukava. Yksi rima oli tempaistu pois, toinen oli katkennut ja roikkui. Siksi saattoi istumista tällä penkillä aivan hyvin pitää rangaistuksena.
Missä määrin hän oli ansainnut tämän rangaistuksen tai oliko se tuomittu hänelle väärin niin kuin useimmat rangaistukset, sitä Dobbs ei sinä hetkenä juuri ajatellut. Sen, että hänen oli hankala istua, hän olisi luultavasti huomannut vasta sitten, kun joku olisi häneltä kysynyt, istuiko hän mukavasti.
Dobbsia askarruttavat ajatukset olivat samoja ajatuksia, jotka askarruttavat monia muitakin ihmisiä. Ne koskivat kysymystä: Kuinka saan hieman rahaa? Kun ihmisellä jo on rahaa, silloin on helpompi saada sitä lisää, silloin voi osan sijoittaa johonkin liikeyritykseen. Mutta jos ei ole lanttiakaan, niin on vaikea tyydyttävästi ratkaista ongelmaa.
Dobbsilla ei ollut lanttiakaan. Saattoi huoleti sanoa, että hänellä oli tyhjääkin vähemmän, koska hänellä ei ollut edes ehjiä ja riittäviä vaatteita, joita sentään tietyissä olosuhteissa voi pitää vaatimattomana alkupääomana.
Mutta joka tahtoo tehdä työtä, löytää sitä. Silloin ei kuitenkaan ole käännyttävä juuri sellaisen puoleen, joka tavan takaa käyttää tuota lausepartta, sillä hänellä ei koskaan ole työtä annettavana, eikä hän liioin koskaan tunne ketään, joka tarvitsisi työntekijää. Siksi hän tarvitsee mainittua sananpartta vain osoittaakseen, kuinka vähän hän tuntee tätä maailmaa.