Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Toursin kirkkoherra
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Maailmankuulun ranskalaisen kertojamestarin parhaisiin luettava pieni mestariteos, jossa kerrotaan vanhenevan, naimattoman naisen sammumattomasta, kaiken tuhoavasta vihasta.
Kirkkoherra Francois Birotteau edustaa rehevän ja elämäniloisen Balzacin mielestä yhteiskunnan hedelmättömiä, ’tuottamattomia’ voimia. Hänessä tulee lihaksi eräs katolisen kirkon keskeisiä instituutioita, selibaatti, jota tekijä piti luonnottomana ja vastenmielisenä. Myös kirjan toisissa perusidean kannalta tärkeissä henkilöissä, neiti Sophie Gamardissa ja apotti Troubertissa henkilöityy jokin naimattomuuden korvausilmiö. Niinpä ’hyveellinen’ ikäneito Gamard on omalla tavallaan milteipä hirviö, hän on saita, kade, turhamainen, pisteliäs ja tekopyhä. Apotti Troubertissa taas on naimattomuuden seurauksena kuluttava vallanhalu, joka ei kaihda mitään keinoja päästäkseen päämääräänsä. Kirjan päähenkilö Birotteau puolestaan on naivi ja hyväntahtoinen sielu, mutta hän on sairaalloisuuteen asti riippuvainen elämänsä pienistä itsekkäistä mukavuuksista ja vakiintuneista tottumuksista. Teoksessaan Balzac haluaa osoittaa, että selibaatissa elävä mies tai nainen on eräällä tavalla epäinhimillinen, sydämeltään kuollut.
Kirkkoherra Francois Birotteau edustaa rehevän ja elämäniloisen Balzacin mielestä yhteiskunnan hedelmättömiä, ’tuottamattomia’ voimia. Hänessä tulee lihaksi eräs katolisen kirkon keskeisiä instituutioita, selibaatti, jota tekijä piti luonnottomana ja vastenmielisenä. Myös kirjan toisissa perusidean kannalta tärkeissä henkilöissä, neiti Sophie Gamardissa ja apotti Troubertissa henkilöityy jokin naimattomuuden korvausilmiö. Niinpä ’hyveellinen’ ikäneito Gamard on omalla tavallaan milteipä hirviö, hän on saita, kade, turhamainen, pisteliäs ja tekopyhä. Apotti Troubertissa taas on naimattomuuden seurauksena kuluttava vallanhalu, joka ei kaihda mitään keinoja päästäkseen päämääräänsä. Kirjan päähenkilö Birotteau puolestaan on naivi ja hyväntahtoinen sielu, mutta hän on sairaalloisuuteen asti riippuvainen elämänsä pienistä itsekkäistä mukavuuksista ja vakiintuneista tottumuksista. Teoksessaan Balzac haluaa osoittaa, että selibaatissa elävä mies tai nainen on eräällä tavalla epäinhimillinen, sydämeltään kuollut.
”Balzac on maailmankirjallisuuden suurimpia ihmisluonteiden kuvaajia. Hän maalaa kernaasti ihmisluonteet mustavalkoisiksi. Mutta samalla hän tunkeutuu ihmisluonteen pohjamutiin – tai kuten nykyaikaisittain sanottaisiin, piilotajuntaan. Balzacilla on kädessään psykoanalyytikon lyhty.” (Kauko Kare)
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Oli alkusyksy vuonna 1826, kun sadekuuro yllätti tämän kertomuksen päähenkilön apotti Birotteaun hänen palatessaan kotiin vierailulta. Siispä hän, sikäli kuin hänen täyteläinen ruhonsa salli, joudutti askeliaan ehtiäkseen yli Cloître-nimisen aution torin, joka leviää Saint-Gatienin kirkon sakastin takana.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
116