Meri himmeä, vihreä
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Teerialhon yhdenlaisessa runousopissa on tietoa "kunnioituksesta, ihmetyksestä/ ihmisen mahdollisuudesta parempaan/ vaikka se olisi vain kuva". Runoilija on uskaltautunut isoihin asioihin ja painaviin sanoihin - ja onnistunut siinä. Vailla turhaa mahtipontisuutta tai runon ylävirettä Teerialho kirjoittaa kuin luonnostaan, kuulaita ja hengittäviä säkeitä.
"Meri himmeä, vihreä" on runoteos, joka kestää useamman lukemisen, oikeastaan vaatiikin sitä. Jos runoilijan maailmoihin pääseminen voi aluksi tuntua jiopa vaikealta, on sinne löytäminen sitäkin palkitsevampaa. Luonnon ja menneen kuvillaan Taina Teerialho tavoittelee ihmiselle mahdollista elämän harmoniaa. Teos kertoo uskosta ihmiseen, siitä mikä on tärkeää.
Näin sanoo Kari Levola jälkisanoissaan Turun läänin Lapissa asuvan Taina Teerialhon (s. 1966) toisesta runokokoelmasta. Hän on osallistunut myös antologioihin Kitara mun sielussani ja Käärmeiltä ei kysytä.
(Takakansiteksti)
"Meri himmeä, vihreä" on runoteos, joka kestää useamman lukemisen, oikeastaan vaatiikin sitä. Jos runoilijan maailmoihin pääseminen voi aluksi tuntua jiopa vaikealta, on sinne löytäminen sitäkin palkitsevampaa. Luonnon ja menneen kuvillaan Taina Teerialho tavoittelee ihmiselle mahdollista elämän harmoniaa. Teos kertoo uskosta ihmiseen, siitä mikä on tärkeää.
Näin sanoo Kari Levola jälkisanoissaan Turun läänin Lapissa asuvan Taina Teerialhon (s. 1966) toisesta runokokoelmasta. Hän on osallistunut myös antologioihin Kitara mun sielussani ja Käärmeiltä ei kysytä.
(Takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
AIKA
Ajassa kaikki onni,
vesi, versot, varttuminen.
Näytä miten samana pysyy maa
mitä se maatuneista niittää
ja taivaalla loput,
hatarasti muistetut unet.
Kuin negatiivi
haen nyt itseäni pimeästä
josta kaikki kulkee ja syntyy,
lehtien suonet, pisaran isku.
HELTEESSÄ
Puistossa valuu elokuinen ukkonen
mieleen muistuu naapurin vihreä
takki
niin ruma, että sen tunnisti
kaukaa ja varmasti, niin tämä sade
tunnistaa pienen ja kuivan pellon,
tietää että siemeniä ovat sienet,
nuotion omenia ihmiset
sisus kuumuudesta haljenneena.
Niin on tämä sade
odotettu ja tunnistettu
jo etäältä, ja varmasti.
(Sikermästä Jos huominen vielä tulee)
Ajassa kaikki onni,
vesi, versot, varttuminen.
Näytä miten samana pysyy maa
mitä se maatuneista niittää
ja taivaalla loput,
hatarasti muistetut unet.
Kuin negatiivi
haen nyt itseäni pimeästä
josta kaikki kulkee ja syntyy,
lehtien suonet, pisaran isku.
HELTEESSÄ
Puistossa valuu elokuinen ukkonen
mieleen muistuu naapurin vihreä
takki
niin ruma, että sen tunnisti
kaukaa ja varmasti, niin tämä sade
tunnistaa pienen ja kuivan pellon,
tietää että siemeniä ovat sienet,
nuotion omenia ihmiset
sisus kuumuudesta haljenneena.
Niin on tämä sade
odotettu ja tunnistettu
jo etäältä, ja varmasti.
(Sikermästä Jos huominen vielä tulee)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
69