Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Enkelimies
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus
Tämän rikosromaanin pääosaa ei näyttele perheen ja työn ristipaineessa tuskaileva poliisipäällikkö eikä omalaatuinen mutta lahjakas yksityisetsivä. Tämä rikosromaani tönäisee lukijan sen enempiä selittelemättä Tampereelle, keskelle pikkurikollisten nuhruista, omalakista arkea.
Päähenkilönä häärää Jyrki Oinonen: nokkela ja katu-uskottava venkula, herkullisen itsepetollinen nuori mies. Oinonen tarkoittaa hyvää, useimmiten, mutta asfaltti on armoton, sen tuntu poskella karkea. Silti sameakin katse ottaa mitan aina edestäpäin.
Päähenkilönä häärää Jyrki Oinonen: nokkela ja katu-uskottava venkula, herkullisen itsepetollinen nuori mies. Oinonen tarkoittaa hyvää, useimmiten, mutta asfaltti on armoton, sen tuntu poskella karkea. Silti sameakin katse ottaa mitan aina edestäpäin.
Jyrki Oinonen on toivoton, mutta kuitenkin omalla tavallaan kunniallinen ja rehti. Jyrki Oinonen on yltiöpäinen retku, mutta kuitenkin omalla tavallaan älykäs.
Jyrki Oinonen on sellainen mies, josta ei voi olla ärsyyntymättä, jolle ei voi olla nauramatta ja joka saa huolestumaan.
Puoli vuotta meni jääpuikko perseessä. Aina kun joku värejä kantava miesjoukko otti suunnan, teki vain mieli kirkua ja juosta hiuksia repien ympäri pihaa. Seisoin kuitenkin paikallani, tuijotin tylysti silmiin, ja ohi ne menivät rintarumpu soiden, turvaväli oli vielä siedettävä. Patja alkoi olla hiestä homeessa, pahimpina öinä harkitsin jojoa tai pitkän piikin vetämistä. Hermot niiasivat sievästi, tein mitä käskettiin. Ahdistin yhden kaverin kuolleeseen kulmaan ja kopautin polvesta vettä. Ensimmäinen varootus, niin kuin pohjalaisisäntä sanoi vikurihevoselle.
”Hyvin tehty, Jyke”, Vekku kehui. ”Mai mään.”
Ja nyt Hippula mainitsi erään pointin, joka sai minut todella harkitsemaan asiaa toisen kerran.
”Vekku sano et sä et oo sille enää mitään velkaa, jos vaan laitat tän yhden jutun kondikseen.”
(takakansiteksti)
Jyrki Oinonen on sellainen mies, josta ei voi olla ärsyyntymättä, jolle ei voi olla nauramatta ja joka saa huolestumaan.
Puoli vuotta meni jääpuikko perseessä. Aina kun joku värejä kantava miesjoukko otti suunnan, teki vain mieli kirkua ja juosta hiuksia repien ympäri pihaa. Seisoin kuitenkin paikallani, tuijotin tylysti silmiin, ja ohi ne menivät rintarumpu soiden, turvaväli oli vielä siedettävä. Patja alkoi olla hiestä homeessa, pahimpina öinä harkitsin jojoa tai pitkän piikin vetämistä. Hermot niiasivat sievästi, tein mitä käskettiin. Ahdistin yhden kaverin kuolleeseen kulmaan ja kopautin polvesta vettä. Ensimmäinen varootus, niin kuin pohjalaisisäntä sanoi vikurihevoselle.
”Hyvin tehty, Jyke”, Vekku kehui. ”Mai mään.”
Ja nyt Hippula mainitsi erään pointin, joka sai minut todella harkitsemaan asiaa toisen kerran.
”Vekku sano et sä et oo sille enää mitään velkaa, jos vaan laitat tän yhden jutun kondikseen.”
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.