Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Susi ja surupukuinen nainen
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Harvaanasutulle merensaarelle sijoittuvassa tiivistunnelmaisessa pienoisromaanissa käsitellään ihmissusi-teeman kautta suuria asioita: rakkautta, surua, hylkäämistä, uskottomuutta ja yksinäisyyttä.
Lapseton taidemaalari Raakel Rantajuola saa kuulla kylän opettajan odottavan lasta hänen miehelleen. Tapahtumat alkavat vyöryä tavalla, jota kukaan ei tunnu ymmärtävän. Eristyneelle saarelle saapuu susi, opettajatar surmataan ja Raakel katoaa. Romaanin näkökulma vaihtelee Raakelin ja hänen miehensä Antin välillä.
Lapseton taidemaalari Raakel Rantajuola saa kuulla kylän opettajan odottavan lasta hänen miehelleen. Tapahtumat alkavat vyöryä tavalla, jota kukaan ei tunnu ymmärtävän. Eristyneelle saarelle saapuu susi, opettajatar surmataan ja Raakel katoaa. Romaanin näkökulma vaihtelee Raakelin ja hänen miehensä Antin välillä.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Hanki tuoksui puhtaalle ja hohti valkoisena ja ihmettelin, missä olin. Sitten näin suuren aavan ja palasin todellisuuteen. Nousin tutkimaan saarekettani. Koskematon lumi merkitsi jokaisen askeleeni muistiin. Palasin mättäiden väliin. Asetuin kiepille.
Hienon pilviverhon läpi paistava aurinko kiersi aukean laidalta toiselle ennen kuin kuulin ääniä. - - -
Melumuuri ulottui saarekkeen laidasta laitaan ja tuli päättäväisesti kohti. Annoin mennä aukealle. Laukkasin upottavassa lumessa, suu raollaan, silmät viiruina, laukkasin laukkasin, vedin laahusta perässäni, näin metsänreunan yhä lähempänä, vihdoin miehen istumassa repun päällä.
Mies nousi ja nosti pyssyn poskelleen. Jatkoin suoraan. Tulin kumpareen laelle, loikkasin ilmaan, pysähdyin hetkeksi painottomuuteen, vain oman veren kohina korvissani. Rintaan jymähti isku, aurinko pärskyi silmissä, jalat juoksivat vielä.
Hienon pilviverhon läpi paistava aurinko kiersi aukean laidalta toiselle ennen kuin kuulin ääniä. - - -
Melumuuri ulottui saarekkeen laidasta laitaan ja tuli päättäväisesti kohti. Annoin mennä aukealle. Laukkasin upottavassa lumessa, suu raollaan, silmät viiruina, laukkasin laukkasin, vedin laahusta perässäni, näin metsänreunan yhä lähempänä, vihdoin miehen istumassa repun päällä.
Mies nousi ja nosti pyssyn poskelleen. Jatkoin suoraan. Tulin kumpareen laelle, loikkasin ilmaan, pysähdyin hetkeksi painottomuuteen, vain oman veren kohina korvissani. Rintaan jymähti isku, aurinko pärskyi silmissä, jalat juoksivat vielä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
125