Ja me olimme komeetan pyrstö

Ruudinsavua haistelleet sankarimme kyllästyvät ennen pitkää pelkkään paistinkäryyn, ja tieto maanpakolaiskeisarin yllättävästä maihinnoususta saa heidät kiinnittämään trikolorin jälleen hattuunsa ja jättämään iloisen Wienin kongressinjuonineen ja diplomaattisine vehkeilyineen. – Jälleennäkemisen riemu on molemminpuolinen – Napoleon ottaa ystävykset vastaan avosylin – ja niin alkaa voitollinen marssi kohti Pariisia ja satapäiväistä keisarikuntaa, jonka rakentamiseen kolmikkomme antaa valtioviisaan ja neuvokkaan panoksensa. Kylät ja varuskunnat, kaupungit ja armeijat liittyvät toinen toisensa jälkeen pieneen kaartilaisjoukkoon, joka vastustamattoman lumivyöryn tavoin kuljettaa eteenpäin keisarin tunnuksia. – Ja ensimmäistä viulua tässä verettömässä vallankaappauksessa soittavat tietysti Armas J. Pullan kelpo ystävykset.
Satapäiväisen keisarikunnan Napoleon jäi kuitenkin vain komeetaksi, joka sammui yhtä pian kuin oli syttynytkin, mutta tällä komeetalla oli todella komea pyrstö…
(takakansitekstistä)