Huoneet

Alvar päättää lähteä matkalle. Etsijä on tiellä vailla päämäärää. Hänellä on mukanaan matkalaukullinen vaatteita sekä mahtavaksi, päättymättömäksi eepokseksi kasvanut käsikirjoitus. Papereidensa avulla Alvar pyrkii hahmottelemaan asemaansa perheessään sekä suhdettaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa – koko elämäänsä. Hiljaisella maaseutuasemalla hän tapaa Annekan. Tämä on jäänyt yksin rapistuvalle maatilalle ja tarjoaa Alvarille töitä.
(takakansitekstistä)
Romaani kertoo Alvar Alholasta, itsensä irralliseksi ja juurettomaksi tuntevasta miehestä, joka on matkalla etsimässä minuuttaan. Hän on viettänyt matkalaukkuelämää antaen hetkien kuljettaa itseään. Kertomus alkaa, kun mies astuu asemalla junasta ryhtyäkseen rengiksi maalaistaloon, jonka isäntä on joutunut vankilaan. Taloa on pitänyt yksin emäntä, jonka kanssa Alvar kokee lyhyen, mutta kiihkeän suhteen. Se päättyy, kun isäntä palaa kotiin. Päämäärättömältä tuntuva matka jatkuu.

Päähenkilö on joutunut sosiaalisesti tuuliajolle. Hän on keskeyttänyt opintonsa, kirjoittanut mahtavaksi paisunutta elämäkertaansa, juhlinut ja tehnyt niitä näitä harhaillen maailmassa, joka on pettänyt hänen ihanteensa. Etsiessään itseään ja omaa tietään Alhola joutuu pohtimaan lapsuutaan ja nuoruuttaan. Hän tekee tiliä ihmissuhteistaan selvittelemällä välejään niin lapsuudenystäväänsä kuin vanhempiinsakin, joiden hän kokee pettäneen poikansa odotukset. Huoneet, joissa ihmiset asuvat, toimivat ikään kuin ihmisen tulkkeina tai selittäjinä. Alvar Alhola kokee alivuokralaisena asumisen väkinäisyyden. Kaikesta kokemastaan huolimatta päähenkilö säilyttää tässä rankassa elämänkoulussa herkkyytensä ja elämänmyönteisyytensä sekä pitää viimeiseen asti kiinni tinkimättömästä rehellisyydestä. Minuuttaan etsinyt päähenkilö on sentään löytänyt jotakin pysyvää.

Kirjailija on kuvannut esikoisteoksessaan mielenkiintoisesti romaanin henkilöiden mielialoja sekä miljöötä. Kirjassa on realismia, romantiikkaa ja modernia otetta.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)