Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Maan ääreen
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Romaanin päähenkilön Lennart Falkin hahmon takana on kirjailijan kaukainen sukulainen, 1860-luvulla Siperiaan matkannut ja siellä kuollut ylioppilas.Tapahtumien kulku on fiktiivinen vaikka sieltä täältä löytääkin historiallisia viitteitä niiden suomalaisten vaiheisiin, jotka vuonna 1868 kapteeni Fridolf Höökin laivalla matkasivat Amurinmaalle ja perustivat sinne siirtokunnan.Kirjailija ei itse ole koskaan käynyt Siperiassa, mutta tavoittaa niukan havainnollisen kielensä kautta sen autiuden ja alakulon.Tsehovilaista kauneutta. (Sanojen aika)
Ylioppilas Lennart Falk, ”tuore kuin vastalyöty lantti”, matkaa 1860-luvulla Amurinmaalle onneaan etsimään. Nahodkassa, Venäjän keisarikunnan vihoviimeisessä kolkassa hän joutuu oudon päällekarkauksen uhriksi.
Näistä ulkoisista puitteista kasvaa rikas kertomus, joka avartuu moneen suuntaan, säihkyy kuin jalokivi.
Kun Lennart Falk palaa satamakapteeni Petrovin kutsuilta, häntä lyödään pimeässä tiiliskivellä päähän. Nuoressa miehessä puhkeaa kiihkeä halu parantua, saada selville päällekarkaaja, selvittää elämänsä tarkoitus. Lennart Falk on jo ennättänyt rakastua kahteen naiseen ja pettää heidät, kirjoittaa nimensä vaaralliseen paperiin.
Lennart Falkin lyhyestä elämästä kertoo myös Theodor Ganz, Lennartia vanhempi mies, asuinkumppani, ystävä ja lääkäri.
(takakansi- ja lieveteksti)
Näistä ulkoisista puitteista kasvaa rikas kertomus, joka avartuu moneen suuntaan, säihkyy kuin jalokivi.
Kun Lennart Falk palaa satamakapteeni Petrovin kutsuilta, häntä lyödään pimeässä tiiliskivellä päähän. Nuoressa miehessä puhkeaa kiihkeä halu parantua, saada selville päällekarkaaja, selvittää elämänsä tarkoitus. Lennart Falk on jo ennättänyt rakastua kahteen naiseen ja pettää heidät, kirjoittaa nimensä vaaralliseen paperiin.
Lennart Falkin lyhyestä elämästä kertoo myös Theodor Ganz, Lennartia vanhempi mies, asuinkumppani, ystävä ja lääkäri.
(takakansi- ja lieveteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Talo on hiljainen. Yksinäisyys kuin kaiku vain vastaisi. Omien ajatusten ääni soi korvissa.
En taida kestää onnettomuutta enkä onneakaan. Kun saan onnea, en tiedä miten sitä pidellään. Haparoin kuin vanha ukko, joka oli kantajana Pietarin asemalla. Hänellä on painava laukku kummassakin kädessä. Hän ei tiedä kumpi painaa enemmän, tahtoisi vaihtaa kättä ja horjuu kuin juoppo, yrittää säilyttää tasapainon, mutta sisu ei anna periksi laskea kapsäkkejä maahan.
Aikaa, lakananvalkoista aikaa, lumenvalkoista aikaa. Nostan polven koukkuun. Joosefin vuori. Sen nimen he antoivat kiinalaisten Maing-vuorelle. He nimesivät jokilaaksotkin: idässä Åberginlaakso, keskimmäisenä Maisterinlaakso ja lännenpuolella Tiikerilaakso. He antoivat nimet, alkoivat raivata maata ja kävivät taloksi.
Minä olen toisenlainen. Minussa ei ole tarpeeksi sitkeätä tahtoa. Tahtovat ihmiset kasvattavat vuosi vuodelta uutta luustoa kuoren ja nilan alle kovan ytimen ympärille. En tiedä mistä minut on tehty? Onko minut kyhätty aineksista, jotka eivät sovi yhteen? Ei pelkästään puuta, kiveä tai metallia. Isäni eversti tiesi sen, koska hän ei kysellyt minun mielipidettäni, vaan saneli oman tahtonsa. Kirjoituspöydän vihreäkupuisessa lampussa paloi valo. Isä mittaili afganistanilaismattoa ja piirsi askelillaan tulevaisuuteni rajat. Siinä missä hän pysähtyi oli piste. Ei minua pelottanut. Enemmän olisi kauhistuttanut nähdä elämänsä tuttuina toistuvina kierroksina.
Matkan ajatus kiihdytti. En saanut unta. Nousin sängystä ja tuijotin ikkunasta ulos niin kuin auringon sijasta näkisin tulevaisuuteni nousevan.
En taida kestää onnettomuutta enkä onneakaan. Kun saan onnea, en tiedä miten sitä pidellään. Haparoin kuin vanha ukko, joka oli kantajana Pietarin asemalla. Hänellä on painava laukku kummassakin kädessä. Hän ei tiedä kumpi painaa enemmän, tahtoisi vaihtaa kättä ja horjuu kuin juoppo, yrittää säilyttää tasapainon, mutta sisu ei anna periksi laskea kapsäkkejä maahan.
Aikaa, lakananvalkoista aikaa, lumenvalkoista aikaa. Nostan polven koukkuun. Joosefin vuori. Sen nimen he antoivat kiinalaisten Maing-vuorelle. He nimesivät jokilaaksotkin: idässä Åberginlaakso, keskimmäisenä Maisterinlaakso ja lännenpuolella Tiikerilaakso. He antoivat nimet, alkoivat raivata maata ja kävivät taloksi.
Minä olen toisenlainen. Minussa ei ole tarpeeksi sitkeätä tahtoa. Tahtovat ihmiset kasvattavat vuosi vuodelta uutta luustoa kuoren ja nilan alle kovan ytimen ympärille. En tiedä mistä minut on tehty? Onko minut kyhätty aineksista, jotka eivät sovi yhteen? Ei pelkästään puuta, kiveä tai metallia. Isäni eversti tiesi sen, koska hän ei kysellyt minun mielipidettäni, vaan saneli oman tahtonsa. Kirjoituspöydän vihreäkupuisessa lampussa paloi valo. Isä mittaili afganistanilaismattoa ja piirsi askelillaan tulevaisuuteni rajat. Siinä missä hän pysähtyi oli piste. Ei minua pelottanut. Enemmän olisi kauhistuttanut nähdä elämänsä tuttuina toistuvina kierroksina.
Matkan ajatus kiihdytti. En saanut unta. Nousin sängystä ja tuijotin ikkunasta ulos niin kuin auringon sijasta näkisin tulevaisuuteni nousevan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Videot