Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Baby Jane
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?
Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F-41.0.
Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin.
Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.
”Minä uskoin, että kaikki olisi mahdollista, ei minulla ollut mitään syytä epäillä. Me emme haaveilleet mistään, mitä pidin mahdottomana, vain pienistä suurista suloisista asioista, joihin ei tarvittu muuta kuin rakastettu ja tarpeeksi rakkautta, ja sitähän meillä oli uppeluksiin asti.”
Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani, on kirjoitusta, joka vie jalat alta. Intohimoista, iskevää, peittelemätöntä. Kulmikas rakkaustarina nousee määriteltyjen ja määrittelemättömien ahdistushäiriöiden keskeltä eikä kaihda näyttää seksuaalisuuden sellaisiakaan puolia, jotka saavat tyydytyksensä vain huomaamattomien postilähetysten kautta.
(takakansiteksti)
- - -
Minäkertoja on nuori kokematon nainen, joka on hiljattain muuttanut Helsinkiin. Hän tutustuu Pikiin, yhteen Helsingin lesbopiirien kuuluisimpaan yökiitäjään, valloittavaan persoonaan. Siitä alkaa rakkaussuhde ja molemminpuolinen riippuvuussuhde, johon kietoutuvat seksibisnes, vakavat mielenterveysongelmat, viina, lääkkeet ja väkivalta.
Ja kaikki alkaa kuitenkin kauniisti. Piki lupaa rakkaalleen talvisia kävelyitä ensilumessa ja narskuvassa pakkasessa, Korkeasaaren retkeä, Vuoristorata-ajelua Linnanmäellä ja hattaroita, pieniä suuria asioita. Kesä tulee ja menee, ensilumi sulaa loskaksi eikä Piki pidä yhtäkään lupauksistaan. Hän ei ole vuosikausiin astunut ulos asunnostaan päivänvalossa, ei vienyt roskia, ei käynyt kaupassa. Hän tilaa yön sydämessä taksin ja sukeltaa hämäriin baareihin. Ilman lääkkeitä ja viinaa hän ei tee sitäkään. Pikillä on paniikkihäiriö.
Kun rahat kummaltakin naiselta loppuvat he alkavat myydä käytettyjä naisten alusvaatteita seksinnälkäisille miehille. Syntyy postimyyntiyritys Susanna Päiväperho. Tämä työ ei vaadi Pikiltä muuta kuin hivelevän hunajaisen äänen kun hän markkinoi tuotteita asiakkaille puhelimitse sillä välin kun kertoja hoitaa bisneksen ulkoista toimintaa vaativan osan. Ajan kuluessa rakkaus ohenee ja arkipäiväistyy vaikka rahaakin virtaa Päiväperhon tilille tulvaksi asti.
Piki juo aina vain enemmän ja kertoja turhautuu omaan osaansa. Hän ei saa auttaa rakastaan ja vaikka saisi, ei osaisi, sillä on itsekin heikoilla oman masennuksensa kanssa. Mitä jää jäljelle, kun voimat loppuvat ja käytettävissä olleet mahdollisuudet on jo käytetty. Kun kaikki erilaiset pillericoctailit on nielty ja lopulta jätetty nielemättä, kun terapiaan ei enää pääse, kun kukaan ei enää auta.
Kirjassa kerrotaan rakkaustarinan lisäksi siitä, miten viime vuosikymmenen aikana Suomessa on suhtauduttu mielenterveysongelmiin. Ihmiset on tainnutettu pillereillä ja lähetetty kotiin selviämään parhaansa mukaan.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.
”Minä uskoin, että kaikki olisi mahdollista, ei minulla ollut mitään syytä epäillä. Me emme haaveilleet mistään, mitä pidin mahdottomana, vain pienistä suurista suloisista asioista, joihin ei tarvittu muuta kuin rakastettu ja tarpeeksi rakkautta, ja sitähän meillä oli uppeluksiin asti.”
Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani, on kirjoitusta, joka vie jalat alta. Intohimoista, iskevää, peittelemätöntä. Kulmikas rakkaustarina nousee määriteltyjen ja määrittelemättömien ahdistushäiriöiden keskeltä eikä kaihda näyttää seksuaalisuuden sellaisiakaan puolia, jotka saavat tyydytyksensä vain huomaamattomien postilähetysten kautta.
(takakansiteksti)
- - -
Minäkertoja on nuori kokematon nainen, joka on hiljattain muuttanut Helsinkiin. Hän tutustuu Pikiin, yhteen Helsingin lesbopiirien kuuluisimpaan yökiitäjään, valloittavaan persoonaan. Siitä alkaa rakkaussuhde ja molemminpuolinen riippuvuussuhde, johon kietoutuvat seksibisnes, vakavat mielenterveysongelmat, viina, lääkkeet ja väkivalta.
Ja kaikki alkaa kuitenkin kauniisti. Piki lupaa rakkaalleen talvisia kävelyitä ensilumessa ja narskuvassa pakkasessa, Korkeasaaren retkeä, Vuoristorata-ajelua Linnanmäellä ja hattaroita, pieniä suuria asioita. Kesä tulee ja menee, ensilumi sulaa loskaksi eikä Piki pidä yhtäkään lupauksistaan. Hän ei ole vuosikausiin astunut ulos asunnostaan päivänvalossa, ei vienyt roskia, ei käynyt kaupassa. Hän tilaa yön sydämessä taksin ja sukeltaa hämäriin baareihin. Ilman lääkkeitä ja viinaa hän ei tee sitäkään. Pikillä on paniikkihäiriö.
Kun rahat kummaltakin naiselta loppuvat he alkavat myydä käytettyjä naisten alusvaatteita seksinnälkäisille miehille. Syntyy postimyyntiyritys Susanna Päiväperho. Tämä työ ei vaadi Pikiltä muuta kuin hivelevän hunajaisen äänen kun hän markkinoi tuotteita asiakkaille puhelimitse sillä välin kun kertoja hoitaa bisneksen ulkoista toimintaa vaativan osan. Ajan kuluessa rakkaus ohenee ja arkipäiväistyy vaikka rahaakin virtaa Päiväperhon tilille tulvaksi asti.
Piki juo aina vain enemmän ja kertoja turhautuu omaan osaansa. Hän ei saa auttaa rakastaan ja vaikka saisi, ei osaisi, sillä on itsekin heikoilla oman masennuksensa kanssa. Mitä jää jäljelle, kun voimat loppuvat ja käytettävissä olleet mahdollisuudet on jo käytetty. Kun kaikki erilaiset pillericoctailit on nielty ja lopulta jätetty nielemättä, kun terapiaan ei enää pääse, kun kukaan ei enää auta.
Kirjassa kerrotaan rakkaustarinan lisäksi siitä, miten viime vuosikymmenen aikana Suomessa on suhtauduttu mielenterveysongelmiin. Ihmiset on tainnutettu pillereillä ja lähetetty kotiin selviämään parhaansa mukaan.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
- Mitkä saatanan myrkyt mun pitäis vetää että tää ahdistus loppuis. Miten helvetissä tää on mennyt tähän. Aina välillä herää huomaamaan. Muut ajat on jossain koomassa. Vai onko se jotain itsepetosta kun ei ajattele. Ajattele nyt, mä en ole nähnyt aurinkoa kahdeksaan vuoteen. Siis ikkunasta tietenkin auringon valon, mutta kun se ei paista koskaan suoraan tänne sisälle, enkä mä ole ollut ulkona kuin yöllä. Tai ei, silloin kun olin terapiassa, silloin mä kävelin sinne terapeutille ja silloin se aurinko joskus saattoi paistaa. Joskus mä jäin istumaan puistoon, kun tulin sieltä. Ja luin kirjaa. Tuossa vieressä on se divari, siellä mä kävin ja ostin jonkun pokkarin ja menin lukemaan sitä puistoon. Divareiden tuoksua mä kaipaan. Mut eniten mä kaipaan sellaisia hetkiä, kun on viisitoista tai kaksikymmentä astetta pakkasta ja aurinko paistaa just tuolla tavalla ja lumi ritisee kenkien alla sillä tavalla kuin se pakkasessa ritisee. Ja kun silloin menee kirjastoon, siellä on hiljaista, ehkä jotain pieniä ääniä kuuluu, kahahteluja, vaimeita ääniä, kuiskauksia, ja siellä voi vaellella koko aamupäivän, täysien hyllyjen ja tyhjien käytävien keskellä. Kirjaston tuoksussa. Piki nielaisee jokaisen kirjasto-sanan yhteydessä. Hänen pieni äänensä.
- Mut täällä mä joka ilta makaan ja mietin, että mikä olis paras ja varmin keino. Se kuulostaa aika varmalta, että syö kaikki lääkkeet mitä löytyy, pistää muovipussin päähän ja teippaa roudarinteipillä niin, että varmasti tukehtuu omaan oksennukseensa.
- Mut täällä mä joka ilta makaan ja mietin, että mikä olis paras ja varmin keino. Se kuulostaa aika varmalta, että syö kaikki lääkkeet mitä löytyy, pistää muovipussin päähän ja teippaa roudarinteipillä niin, että varmasti tukehtuu omaan oksennukseensa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.