Tilikirja
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Helena Sinervo sai vuoden 2004 Finlandia-palkinnon romaanillaan Runoilijan talossa, jonka aiheena on romahtavien kattojen piinaama Eeva-Liisa Manner.
Palkittu teos ja nyt ilmestyvä Sinervon kuudes runokokoelma Tilikirja ovat syntyneet rinta rinnan, toinen toistaan innostaen.
Tilikirja on intiimi, omakohtainen teos, jossa runon kokija etsii olemisen ydintä. Leikkisät puherunot ja tiiviit säkeet vaihtelevat, käyvät vuoropuhelua perheestä, sukupuolten ja -polvien kummallisuuksista. Pyhän Marian kellot kumauttavat hetkiä maisemaan, jonka horisontin äärettömyys on illuusio. Kun kuolema ilmestyy paikalle, pieni koira lohduttaa surevia.
Palkittu teos ja nyt ilmestyvä Sinervon kuudes runokokoelma Tilikirja ovat syntyneet rinta rinnan, toinen toistaan innostaen.
Tilikirja on intiimi, omakohtainen teos, jossa runon kokija etsii olemisen ydintä. Leikkisät puherunot ja tiiviit säkeet vaihtelevat, käyvät vuoropuhelua perheestä, sukupuolten ja -polvien kummallisuuksista. Pyhän Marian kellot kumauttavat hetkiä maisemaan, jonka horisontin äärettömyys on illuusio. Kun kuolema ilmestyy paikalle, pieni koira lohduttaa surevia.
(takakansiteksti)
Tilikirja on Helena Sinervon tähänastisista runoteoksista ehkä helpoimmin lähestyttävä, sillä runot ovat suorasanaisia ja kertovia, ne eivät eksytä lukijaansa metaforien ja muiden runotehosteiden viidakkoon, vaan rullautuvat suopeasti auki. Jo nimensäkin mukaisesti Tilikirja on hyvin henkilökohtainen. Veljen äkillinen kuolema ja suhde vanhenevaan, elämänsä loppua lähestyvään isään, johdattaa runojen minän menneisyytensä äärelle. Runojen puhuja tilittää perhesiteitään, naiseksi kasvamistaan ja oman identiteettinsä etsintää veljien ja vanhempien hyvää tarkoittavien mielipiteiden ja neuvojen, mutta myös puhujan valintoihin kohdistuvien ennakkoluulojen ristitulessa.
Runoilijuuttakin pohditaan monessa runossa. Helena Sinervo ravistelee piintyneitä käsityksiä runoilijoista traagisina hahmoina ja korostaa runoilijuuden arkisia puolia: "En näet tunne runoilijaa/ joka Plathin tavoin/ työntäisi päänsä kaasuhellaan,/ moni sen sijaan sujauttaa uuniin/ patongin tai pizzan paistumaan/ ja istuu lepotuoliin tv:tä katsomaan." (s. 74)
Nimestään huolimatta Tilikirja on siis kaikkea muuta kuin totista tilitystä: säkeistä tihkuu sinervomainen huumori.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Tilikirja on Helena Sinervon tähänastisista runoteoksista ehkä helpoimmin lähestyttävä, sillä runot ovat suorasanaisia ja kertovia, ne eivät eksytä lukijaansa metaforien ja muiden runotehosteiden viidakkoon, vaan rullautuvat suopeasti auki. Jo nimensäkin mukaisesti Tilikirja on hyvin henkilökohtainen. Veljen äkillinen kuolema ja suhde vanhenevaan, elämänsä loppua lähestyvään isään, johdattaa runojen minän menneisyytensä äärelle. Runojen puhuja tilittää perhesiteitään, naiseksi kasvamistaan ja oman identiteettinsä etsintää veljien ja vanhempien hyvää tarkoittavien mielipiteiden ja neuvojen, mutta myös puhujan valintoihin kohdistuvien ennakkoluulojen ristitulessa.
Runoilijuuttakin pohditaan monessa runossa. Helena Sinervo ravistelee piintyneitä käsityksiä runoilijoista traagisina hahmoina ja korostaa runoilijuuden arkisia puolia: "En näet tunne runoilijaa/ joka Plathin tavoin/ työntäisi päänsä kaasuhellaan,/ moni sen sijaan sujauttaa uuniin/ patongin tai pizzan paistumaan/ ja istuu lepotuoliin tv:tä katsomaan." (s. 74)
Nimestään huolimatta Tilikirja on siis kaikkea muuta kuin totista tilitystä: säkeistä tihkuu sinervomainen huumori.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.