Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Rastas
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kaskiaho on ongelmaton ongelmakirjailija. Hänen aiheensa ovat rankkoja, mutta niiden käsittelytapa usein poistaa 70-lukulaista ahdistusta ja synnintuntoa oikein urakalla.
Hyvä esimerkki uudelleenajattelusta on Rastas, romaani 15-vuotiaan Lotan ja unelmien rasta(s)päisen prinssin Jaken suhteesta, jossa kuohuu yli niin hyvässä kuin pahassakin. Ihastuminen ja vähitellen syvenevä rakastuminen kuvataan räväkän herkästi, neitsyyden menetys ja seksin ihanuus realistisella innolla. Sitten pamahtaa: Lotta tajuaa olevansa raskaana supervarmasta ehkäisystä huolimatta.
Lotta on pehmoisän ja huolehtivan äidin ainokainen, ja tulevaisuudensuunnitelmien muutos ottaa koville. Ei lukiota, ei kymppiluokkaa, vaan äitiysneuvola. Puolihöpsähtänyt vauhti-mummo on lopulta ainoa, joka osaa nähdä asioissa vain sen positiivisen puolen. Perinteinen nuortenromaanien pohdiskelu: abortti vai vauva, käydään läpi suhteellisen nopeasti ja siitä alkaa valmistautuminen äitiyteen.
Mielettömän hyvä turvaverkko, vahva itsetunto ja usko parisuhteeseen luovat kirjaan ehkä hiukan yltiöpositiivisenkin tunnelman, jota Kaskiahon ronski kieli vielä korostaa. Jopa liiallinen verbaali-ilotulitus väsyttää välillä lukijaa konstailevuudellaan, mutta monesta asiasta löytyy aitoa huumoria kielipelien kautta. Loppu ei ole yksiselitteinen, mutta silti toiveikas - todella erilainen kuin ”perusongelmakirjojen” tarkoitushakuinen osoittelu.
Mukavinta kirjassa on uudenlainen suhtautuminen nuorten tyttöjen ja naisten seksuaalisuuteen. Lotta on tavallinen, vastuuntuntoinenkin nuori nainen, mutta se ei estä häntä haluamasta, tuntemasta ja nauttimasta. Kaskiaho ei myöskään lankea yliromanttiseen hörsöilyyn, vaan puhuu asioista niiden omilla nimillä - joidenkin mielestä ehkä liiankin tuttavallisesti. Oma ruumis on sekä ongelmien lähtökohta että olemisen mahdollisuus, Lotan omien mielikuvien ja toimintojen mukaisesti.
(Reetta Saine / Sivupiiri)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Mä aloin tehdä läksyjä ja pystyin luonnollisesti keskittymään hirveän kivasti. Mun sisällä kirkui pikkupeikkoja, jotka raastoivat hiuksista ja repivät korvista, mutta mä kieltäydyin huomioimasta tilannetta millään tavalla. Mun mielestä matematiikka oli aina ollut paljon nykyhetkeä kiinnostavampaa. Ja tokihan kaikki tuollaiset mitättömät ongelmat häipyisivät, kun niitä ei ajattelisi. Pois mielestä, pois mahasta.
Kännykkä alkoi laulaa kesken kaiken. Juuri kun mä olin oppimassa numerot yksi viiva seitsemän. Jake puhui luurissa. Mä olin unohtanut mennä tapaamaan sitä. Matematiikka se vaan mun ajatuksia tässä häiritsi. Me oltiin koulussa sovittu, että puistossa kuudelta. Mä olin vielä heittänyt jotain törkeää vihjailua, tyyliin mähän olin juuri sopivan pituinen yhteen tiettyyn hommaan ja muuta sen sellaista iljettävää juttua. Nyt mies taisi olla vähän pettynyt. Kyllä se ehkä hätäiseltäkin kuulosti. Mitähän hätää sillä muka oli, mä ajattelin katkerasti. Kun Jake kertoi että sillä oli ikävä, mä mietin, että mun olisi pakko mennä apteekkiin.
Mä aloin nauraa epämääräisen hysteerisesti sen puheen päälle.
- Ootsä humalassa, Jake kuulosti ihmettelevältä. Se tiesi, etten mä juonut viinaa.
- En, väsyttää vaan. Mä nukahdin vahingossa. Nähdäänkö vasta huomenillalla?
Hiljaisuus.
- Nähdään vaan, Jake sanoi. - Onks kaikki hyvin?
- On, sori. Mä oon vaan väsynyt.
- Huomenna sitten. Koeta levätä.
- Joo, mä sain puristettua hampaideni välistä ja suljin puhelimen. Sydän takoi miljoonaa, mä en saanut sitä mitenkään rauhoittumaan. Matematiikan kirja ilkkui mulle pöydältä, että Lotta se ei vieläkään osannut laskea edes varman päälle.
Kännykkä alkoi laulaa kesken kaiken. Juuri kun mä olin oppimassa numerot yksi viiva seitsemän. Jake puhui luurissa. Mä olin unohtanut mennä tapaamaan sitä. Matematiikka se vaan mun ajatuksia tässä häiritsi. Me oltiin koulussa sovittu, että puistossa kuudelta. Mä olin vielä heittänyt jotain törkeää vihjailua, tyyliin mähän olin juuri sopivan pituinen yhteen tiettyyn hommaan ja muuta sen sellaista iljettävää juttua. Nyt mies taisi olla vähän pettynyt. Kyllä se ehkä hätäiseltäkin kuulosti. Mitähän hätää sillä muka oli, mä ajattelin katkerasti. Kun Jake kertoi että sillä oli ikävä, mä mietin, että mun olisi pakko mennä apteekkiin.
Mä aloin nauraa epämääräisen hysteerisesti sen puheen päälle.
- Ootsä humalassa, Jake kuulosti ihmettelevältä. Se tiesi, etten mä juonut viinaa.
- En, väsyttää vaan. Mä nukahdin vahingossa. Nähdäänkö vasta huomenillalla?
Hiljaisuus.
- Nähdään vaan, Jake sanoi. - Onks kaikki hyvin?
- On, sori. Mä oon vaan väsynyt.
- Huomenna sitten. Koeta levätä.
- Joo, mä sain puristettua hampaideni välistä ja suljin puhelimen. Sydän takoi miljoonaa, mä en saanut sitä mitenkään rauhoittumaan. Matematiikan kirja ilkkui mulle pöydältä, että Lotta se ei vieläkään osannut laskea edes varman päälle.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.