Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus
Kaksitoista surullista, absurdia, ymmärtäväistä tarinaa yksinäisyydestä ja ystävyydestä; virtahevoista, norsuista ja musiikista. Mannerin novellikokoelma on kuin sävellys; se koostuu erillisistä tarinoista, mutta yhdessä ne muodostavat surumielisen ja kauniin kokonaisuuden.
Herkkää ja kuulasta proosaa rakastetulta runoilijalta. Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia sisältää kaksitoista surullista, kaunista, absurdiakin tarinaa yksinäisyydestä ja ystävyydestä.
Eeva-Liisa Manner (1921-95) oli sodanjälkeisen Suomen huomattavimpia runoilijoita. Hänen läpimurtoteoksensa oli runokokelma Tämä matka (1956). Runojen lisäksi Manner suomensi mm. Shakespearea ja Kafkaa, mutta hänet muistetaan myös näytelmäkirjailijana. Hänen tunnetuimpia näytelmiään ovat Uuden vuoden yö (1965) ja psykoanalyyttinen Poltettu oranssi (1968).
(ntamo)
Herkkää ja kuulasta proosaa rakastetulta runoilijalta. Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia sisältää kaksitoista surullista, kaunista, absurdiakin tarinaa yksinäisyydestä ja ystävyydestä.
Eeva-Liisa Manner (1921-95) oli sodanjälkeisen Suomen huomattavimpia runoilijoita. Hänen läpimurtoteoksensa oli runokokelma Tämä matka (1956). Runojen lisäksi Manner suomensi mm. Shakespearea ja Kafkaa, mutta hänet muistetaan myös näytelmäkirjailijana. Hänen tunnetuimpia näytelmiään ovat Uuden vuoden yö (1965) ja psykoanalyyttinen Poltettu oranssi (1968).
(ntamo)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
“Mennään kävelemään, hän sanoi. He menivät. Se oli kävelymusiikkia pieniä virtahepoja varten. Se oli puheliasta, paksua ja lyhytjalkaista musiikkia, ja samalla jotenkin lopullista ja peruuttamatonta. Leikillistäkin se oli. Oboesta tuli lyhyitä, hajamielisiä säveliä, jotka laajenivat kuin kuplat ja pyörivät ympäri ja yhtäkkiä hävisivät pois. Pop, ne sanoivat. Pop, sanoivat tahdikkaat virtahevoset. Ja pasuuna venytti itseään ja lauloi.”
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
109
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Näköispainos ntamo, 2012.