Tapaus Elämysfarmilla
Tyyppi
novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Pyöreämuotoinen, teräksinen teepannu on uusi. Isi on tuonut sen Birminghamista, missä hän kävi muitten betonitehtaalaisten kanssa. Tavaratalossa pannu oli kääritty kahisevan pehmeään silkkipaperän. Pirjo sai kunnian avata kääreet. Siitä lähtien pannua on käytetty teen hauduttamiseen.
Koulussa sisko Karoliina on ylpeä siitä, että heillä juodaan vain teetä, he ovat erilaisia kuin muut ihmiset, erilaisia hyvällä ja ylpeyttä herättävällä tavalla. Onhan heillä oikea tea pot. Joskus välitunnilla murena Karoliina Kamppisen erinomaisuudesta putoaa Pidonkin osalle. 'No otetaan toi mukaan, onhan se Karoliinan sisko.'
Kahvinjuominen on typerää ja isi sanoo sitä paitsi että se kiihottaa hermoja. Pirjo ei tiedä niitä se tarkoittaa, mutta hän on salaa maistanut kahvia Minnan luona eikä se ole hyvää. Isi on oikeassa. Kahvi haisee lialle.
Vielä ala-asteella Pirjo on ylpeä isistä, joksi hän isäänsä sanoo, kunnes tätä ruvetaan kylällä nimittämään Pakana-Lassiksi. Isi on sanonut, että vanhemmilla on 'maailmankatsomuksellinen ero'. Pirjo ajattelee sen tarkoittavan sitä että toinen haluaisi nähdä maailmaa ja toinen ei, ja se joka haluaisi on tietenkin isi. Koulussa Pirjoa kiusataan jumalankieltäjäksi. (Karoliinaa ei.) Pirjo ei ymmärrä mitä kieltämistä Jumalassa on, ehkä paremminkin kiertämistä, ja maailman kiertäminen tuntuu liittyvän vanhempien riitaan jota tytöt taajaan pakenevat vinnille. Pomina ja rääkyminen läpäisee sumeasti välikaton. Joinain syysiltoina he eivät uskalla tulla alas ja käärylöityvät vanhoihin takkeihin, jotka hajahtavat laholle puulle.
Pirjo on lukenut iltarukouksen siitä asti kun äiti opetti ja vielä aikuisenakin jos Pirjo ei saa unta, hän posottaa mekaanisesti Isä meidän ja varmaa on että haukotus tulee.
Kun isi muuttuu Petoni-Lassista Pakana Lassiksi, äiti lenkuttaa entistä useammin pysäkille päästäkseen naapuripitäjään herätyskokoukseen. Joskus äiti puristavassa ulsterissaan ja valkoisissa toppakengissään nousee samaan bussiin kuin millä tytöt menevät kouluun, istuu eteen kaikkien nähtäväksi punastelemaan kuskin mieheville puheille. Niinä aamuina Pirjo tietää että päivän välitunnit on piileskeltävä urheiluvälinevaraston takana.
Jos äiti sattuu iltapäivällä koulustatulolinjakkaaseen, häpeä on melkoinen mutta ei yhtä suuri. Niinä iltoina äidillä on harmaa kalvo silmissä ja hän hymyilee ohuthuulisen uuhen ilmein. (uuhi = naaraslammas)
Myös isi alkaa vapaapäivinään ja iltaisin käydä entistä useammin kalassa, jopa puolukassa ja sienessä, palaa ilman haperon haperoa ja kiiskeäkään; talvisin hän ryntää linkoamaan kylänpuolikkaansa lumia kun pari lumenhöntyvää leijaa alas, ja viipyy kauan, on huolellinen. Isi tekee matkoja betonifirman kanssa, tuo jotakin tytöille. Ranskanmatkan jälkeen häntä kutsutaan pari viikkoa Patonki-Lassiksi. Kaukaisin paikka missä äiti käy (useita kertoja viikossa) on naapurikunnan rukoussali. Kun bussit eivät kulje, äiti menee taksilla ja suharia naurattaa, jos hän kävelee kylällä Pirjoa vastaan.
Teepannu kiiltelee äidin käsissä, hän on juuri pessyt melkoisen keon astioita sillä isin sukulaiset olivat kylässä. Äiti ei ole käynyt kokouksissakaan moneen päivään. Hän pyyhkii teepannua keittiöpyyhkeeseen, kun Pirjo ja Minna tepastelevat kammarista tupaan. He ovat hienoja naisia jotka tulevat esittäytymään.
Minna on Pirjon paras kaveri (ainoa), hän on tuonut mukanaan kaikenlaista upeaa: rimpsuhuiveja hameiksi, tätiensä korkokenkiä, kaksi daamihattua, tunkkaisen makealle haisevia ehostusaineita, kultaisen punosvyön josta he kiistelevät. Minnan kotona vanhan ladon vinnillä on kankaaseen käärittynä sodan aikainen pistoolikin, mutta sitä he eivät uskalla tuoda ladosta pois.
Keittiöpyyhkeen pyöreä liike teepannun ympärillä pysähtyy, niin pysähtyy myös äidin katse, Pirjo tajuaa salamanvikkelästi että tepastelu ja esittäytyminen on virhe. Hän on vielä sen verran nuori ettei ole oppinut kunnolla tietämään ennalta, mikä on virhe. Hän on vielä sen verran nuori että luulee äidin innostuvan siitä mistä hänkin innostuu.
- Huorat! kireä kiljaisu kimpoaa tuvan seinistä. Minna juoksee kamariin, luinen käsi tarttuu Pidon käsivarresta ja mustikat näkyvät vielä viikon päästä ja keltaisina luumuina kuun lopullakin, lierihattu putoaa kipinäpellille, ummehtunut märkä tiskirätti hieroo Pirjon kasvoja, hienon naisen maalit irtoavat ja leviävät iholle haisevaksi tahmaksi. Sitten kun Pirjo asuu omillaan, hän ei koskaan osta keittiöriepuja vaan käyttää poisheitettävää talouspaperia. Pian tapauksen jälkeen Pirjo alkaa opetella englantia ja myöhemmin äidin nimi mutkistuu joskus mielessä muotoon Hell-evil.
Koulussa sisko Karoliina on ylpeä siitä, että heillä juodaan vain teetä, he ovat erilaisia kuin muut ihmiset, erilaisia hyvällä ja ylpeyttä herättävällä tavalla. Onhan heillä oikea tea pot. Joskus välitunnilla murena Karoliina Kamppisen erinomaisuudesta putoaa Pidonkin osalle. 'No otetaan toi mukaan, onhan se Karoliinan sisko.'
Kahvinjuominen on typerää ja isi sanoo sitä paitsi että se kiihottaa hermoja. Pirjo ei tiedä niitä se tarkoittaa, mutta hän on salaa maistanut kahvia Minnan luona eikä se ole hyvää. Isi on oikeassa. Kahvi haisee lialle.
Vielä ala-asteella Pirjo on ylpeä isistä, joksi hän isäänsä sanoo, kunnes tätä ruvetaan kylällä nimittämään Pakana-Lassiksi. Isi on sanonut, että vanhemmilla on 'maailmankatsomuksellinen ero'. Pirjo ajattelee sen tarkoittavan sitä että toinen haluaisi nähdä maailmaa ja toinen ei, ja se joka haluaisi on tietenkin isi. Koulussa Pirjoa kiusataan jumalankieltäjäksi. (Karoliinaa ei.) Pirjo ei ymmärrä mitä kieltämistä Jumalassa on, ehkä paremminkin kiertämistä, ja maailman kiertäminen tuntuu liittyvän vanhempien riitaan jota tytöt taajaan pakenevat vinnille. Pomina ja rääkyminen läpäisee sumeasti välikaton. Joinain syysiltoina he eivät uskalla tulla alas ja käärylöityvät vanhoihin takkeihin, jotka hajahtavat laholle puulle.
Pirjo on lukenut iltarukouksen siitä asti kun äiti opetti ja vielä aikuisenakin jos Pirjo ei saa unta, hän posottaa mekaanisesti Isä meidän ja varmaa on että haukotus tulee.
Kun isi muuttuu Petoni-Lassista Pakana Lassiksi, äiti lenkuttaa entistä useammin pysäkille päästäkseen naapuripitäjään herätyskokoukseen. Joskus äiti puristavassa ulsterissaan ja valkoisissa toppakengissään nousee samaan bussiin kuin millä tytöt menevät kouluun, istuu eteen kaikkien nähtäväksi punastelemaan kuskin mieheville puheille. Niinä aamuina Pirjo tietää että päivän välitunnit on piileskeltävä urheiluvälinevaraston takana.
Jos äiti sattuu iltapäivällä koulustatulolinjakkaaseen, häpeä on melkoinen mutta ei yhtä suuri. Niinä iltoina äidillä on harmaa kalvo silmissä ja hän hymyilee ohuthuulisen uuhen ilmein. (uuhi = naaraslammas)
Myös isi alkaa vapaapäivinään ja iltaisin käydä entistä useammin kalassa, jopa puolukassa ja sienessä, palaa ilman haperon haperoa ja kiiskeäkään; talvisin hän ryntää linkoamaan kylänpuolikkaansa lumia kun pari lumenhöntyvää leijaa alas, ja viipyy kauan, on huolellinen. Isi tekee matkoja betonifirman kanssa, tuo jotakin tytöille. Ranskanmatkan jälkeen häntä kutsutaan pari viikkoa Patonki-Lassiksi. Kaukaisin paikka missä äiti käy (useita kertoja viikossa) on naapurikunnan rukoussali. Kun bussit eivät kulje, äiti menee taksilla ja suharia naurattaa, jos hän kävelee kylällä Pirjoa vastaan.
Teepannu kiiltelee äidin käsissä, hän on juuri pessyt melkoisen keon astioita sillä isin sukulaiset olivat kylässä. Äiti ei ole käynyt kokouksissakaan moneen päivään. Hän pyyhkii teepannua keittiöpyyhkeeseen, kun Pirjo ja Minna tepastelevat kammarista tupaan. He ovat hienoja naisia jotka tulevat esittäytymään.
Minna on Pirjon paras kaveri (ainoa), hän on tuonut mukanaan kaikenlaista upeaa: rimpsuhuiveja hameiksi, tätiensä korkokenkiä, kaksi daamihattua, tunkkaisen makealle haisevia ehostusaineita, kultaisen punosvyön josta he kiistelevät. Minnan kotona vanhan ladon vinnillä on kankaaseen käärittynä sodan aikainen pistoolikin, mutta sitä he eivät uskalla tuoda ladosta pois.
Keittiöpyyhkeen pyöreä liike teepannun ympärillä pysähtyy, niin pysähtyy myös äidin katse, Pirjo tajuaa salamanvikkelästi että tepastelu ja esittäytyminen on virhe. Hän on vielä sen verran nuori ettei ole oppinut kunnolla tietämään ennalta, mikä on virhe. Hän on vielä sen verran nuori että luulee äidin innostuvan siitä mistä hänkin innostuu.
- Huorat! kireä kiljaisu kimpoaa tuvan seinistä. Minna juoksee kamariin, luinen käsi tarttuu Pidon käsivarresta ja mustikat näkyvät vielä viikon päästä ja keltaisina luumuina kuun lopullakin, lierihattu putoaa kipinäpellille, ummehtunut märkä tiskirätti hieroo Pirjon kasvoja, hienon naisen maalit irtoavat ja leviävät iholle haisevaksi tahmaksi. Sitten kun Pirjo asuu omillaan, hän ei koskaan osta keittiöriepuja vaan käyttää poisheitettävää talouspaperia. Pian tapauksen jälkeen Pirjo alkaa opetella englantia ja myöhemmin äidin nimi mutkistuu joskus mielessä muotoon Hell-evil.