Persikoita ostamassa
Tyyppi
novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Persikoita ostamassa
Mies kulkee hitaasti, valuu, peukalot laiskasti työnnettyinä taskuihin, eteenpäin, hoikat sormet reisien päällä, pysähtyy äkkiä. Pistää tupakaksi, vetää syvään, syvään, jatkaa kulkuaan ohi näyteikkunoiden, elokuun kuumat tarjoukset: housuja! puseroita! hattuja! osta nyt, ei tarvitse katua, astuu pehmeästi matalilla suipoilla kengillään. Ohut paita myötäilee kehon liikkeitä, lapaluiden kohoumia, lantio keinuu. Hiukset kurkottavat kohti harteita runsaina ja kiharaisina - vuohilauma joka laskeutuu Gileadin vuorilta - väreillen joka karvaltaan. On aivan tyyntä; elokuu tarjoilee viimeisiä helteitään, juopuneet ampiaiset takertuvat tahmeisiin kukkiin betonisissa ruukuissa, pistävästi lemahtavat kehäkukat ja samettiruusut pullistelevat ulkoilmakahvilan metallikaiteen muovilaatikossa. Lusikka kilahtaa ohutta kahvikuppia vasten, puheensorina taukoaa hetkeksi, alkaa taas uudelleen. Sormet kuin veistetyt korut, tahdon ne, nainen kuiskaa, vyötärön ympärille.
Torilla paksut hyönteiset pitivät unettavaa menoaan hedelmien päällä, kihisivät kehnäsivät unohtivat surista. Lämpimät persikat hipaisevat naisen paljaita sääriä verkkokassin läpi. Nainen seuraa miestä samaa laiskaa rytmiä, valuu, kulkee, kulkee, rytmissä. Hän muuttaa kaiken ympärillään makeiden hedelmien tahrimaksi: pörröinen iho, kapea uuma, ohuenohuet piikkikintut. Tahmeaa keltaista juomaa; miehiä, jotka skoolaavat naisten kengillä. Piilotetut jalat tuoksuvat lumottuun nenään, luut pitävät hengästyneenä koholla niiden kaarta. Aurinko hyökkää näkyviin! vaanii mollo matalan talon yläpuolella risteyksen takana, kurkkii roisisti valmiina solahtamaan kattojen taakse piiloon, nuolee katukuilun keltaisille laikuille, räimii vasten talojen varjoja jotka raapivat itseään kiinni räystäisiin, ikkunoiden kaariin, fasadin koristeisiin, repii autojen tummat pellit mukaansa käskee ohimatelevat kiskot kirkumaan, räväyttää koko rivistön yläkerroksien ikkunoita läikkymään. Mies on jo ehtinyt risteykseen. Pala pala, käännä kasvosi, käännä! Kohta tulee raitiovaunu. Taivas läähättää keltaisena, talojen mustat siluetit vyöryvät kohti, haluavat imaista pehmeään pimeyteen, haileat oikukkaat varjot pulleilla katukivillä pitenevät, tummuvat, ilma huojuu jo valmiina kohti punaista. Vihreä välkähtää, outo kuin myrkky. Raiteiden välissä lätäkkö, vesi juoksevaa hunajaa, kiiltää! kaikki nesteet sulavat, ruumis kiehuu. Hermostuneet pulut juoksevat rivissä räystään reunalla nyt! ensimmäinen ehti huipulle asti.
Mies loikkaa yli kadun varjon puolelle kun koliseva vaunu kaartaa pysäkille: tuo hirveä kasa naisen lihaa on vyörynyt perässä jo torilta asti, pakko karistaa se kannoilta.
Se on keltainen raitiovaunu, nainen luulee, pakko päästä sisään nousta metalliset rappuset jäädä seisomaan taakse että näkee ulos kaikista ikkunoista. Keltainen raitiovaunu keltaisen taivaan alla kiitää eteenpäin, huojuu, purskuttaa lätäkön ilmaan puskurillaan, vettä ilmassa, räiskyy, kimmeltää!
Ylimpien kerrosten ikkunoissa palaa vielä, ihmisiä kulkee sisään ja ulos kauppojen ovista, kuumaa ilmaa. Katulamput alkavat väreillä. Vaunu kolistelee eteeeeeenpäin. Mies rojahtaa yksinäiseen tuoliin seinustalla: vammaisille ja invalideille ilkkuu tarra, se hullu ämmä roikkuu mukana yhä. Mies voi pahoin, pyyhkii pisarat paksujen hiusten peittämältä otsalta.
Kaikki joita voin rakastaa ovat tavoittamattomia, olen ilmaa, samaa ilmaa jota tuo tuossa hengittää. Tori, Marquet Square, Market Platz. Merellä sininen on jo voittanut, mutta ohut juova horisontissa hehkuu kuulaana kuin talviaamuisin, kun valkoisiksi huurtuneet sähkölangat kiristyvät ja koivujen rungot ovat niin kirkkaita että silmiin koskee. Pakottaa! ei sukkia jaloissa: vittu hänen olisi hypättävä pois vaunusta, kiirehdittävä kotiin. Hän ajattelee avonaista teekannun suuta, haluaisi iskeä kovaa, hirttää tuon luunhohtoisen kaulan kiiltävällä ketjulla.
Raitiovaunu kulkee yhä kauemmaksi reitiltään, sukeltaa outoihin kaupunginosiin, mereen! mies kääntyy kohta ja pakottaa silmillään seuramaan itseään. Maisema huojuu vaarassa muuttua violetiksi. En ole oppinut rakastamaan. Kuka tuo on: kylmä kuva, oma heijastukseni tavaratalon ikkunasta.
- Matkalippujen tarkastus olkaa hyvä!
Ilta on astunut sisään kahden virkapukuisen hahmossa.
- Matkalippujen tarkastus. Nimi, osoite, pankkitili.
- Te. Te olette teurastaneet auringon! Tehän sen teittekin.
- Anteeksi nyt. Rauhoittukaa. Maksun voi suorittaa lähimmässä postikonttorissa.
Aurinko on teurastettu! lyöty, pistetty kappaleiksi ja hotkittu pieniin vetisiin suihin, järjestelmällisesti, tehokkaasti. Himot kielletty, leimattu keltaisella tähdellä, papereissa keltainen kolmio.
- Ahmatit! Pelkäsitte aurinkoa niin paljon että panitte sen viralta!
- Maksun voi suorittaa lähimmässä postikonttorissa.
Latinalainen rakastaja pomppaa alas kulkee kohti ovea jossa sykkivät mainosvalot kertovat maanpäällisen paratiisin sijaitsevan: olutta, tupakkaa, kovia juttuja, naiset älkööt vaivautuko. Paleleva maria ottaa maksukuitin jää seuraavalla pysäkillä pois raitiovaunusta joka ei enää ole keltainen: asiallista, käytännöllistä. Vain hajuton ja maistumaton matka helvettiin sallittu. Hän lähtee kulkemaan takaisin, torin yli käveltyään löytää puiston ja penkin joka yhä huokuu elokuuta, istuu alas, irvistää kuulle: se on vain varastanut valonsa, ottaa kassistaan pehmenneen persikan, halkaisee sen käsillään, iskee suunsa luuhun joka pomppaa esiin kovana, turpeana ja ryppyisenä, kiertää kielensä ympäri. Musta maa penkin alla tuoksuu kosteana. Mehu hedelmästä valuu pitkin syliä, kastelee ohuen mekon ja reidet sen alla. Jossain lähellä tanssiorkesteri jo virittelee soittimiaan baum bob, bumb joku pompottaa bassoa irrottelee kiristettyjä kieliä kaulalta, antaa hervota takaisin. Metallin maku nousee suuhun. Pökertynyt ampiainen keinottelee itsensä ulos verkkokassista ja laahautuu pitkin maan pintaa pois.
Mies kulkee hitaasti, valuu, peukalot laiskasti työnnettyinä taskuihin, eteenpäin, hoikat sormet reisien päällä, pysähtyy äkkiä. Pistää tupakaksi, vetää syvään, syvään, jatkaa kulkuaan ohi näyteikkunoiden, elokuun kuumat tarjoukset: housuja! puseroita! hattuja! osta nyt, ei tarvitse katua, astuu pehmeästi matalilla suipoilla kengillään. Ohut paita myötäilee kehon liikkeitä, lapaluiden kohoumia, lantio keinuu. Hiukset kurkottavat kohti harteita runsaina ja kiharaisina - vuohilauma joka laskeutuu Gileadin vuorilta - väreillen joka karvaltaan. On aivan tyyntä; elokuu tarjoilee viimeisiä helteitään, juopuneet ampiaiset takertuvat tahmeisiin kukkiin betonisissa ruukuissa, pistävästi lemahtavat kehäkukat ja samettiruusut pullistelevat ulkoilmakahvilan metallikaiteen muovilaatikossa. Lusikka kilahtaa ohutta kahvikuppia vasten, puheensorina taukoaa hetkeksi, alkaa taas uudelleen. Sormet kuin veistetyt korut, tahdon ne, nainen kuiskaa, vyötärön ympärille.
Torilla paksut hyönteiset pitivät unettavaa menoaan hedelmien päällä, kihisivät kehnäsivät unohtivat surista. Lämpimät persikat hipaisevat naisen paljaita sääriä verkkokassin läpi. Nainen seuraa miestä samaa laiskaa rytmiä, valuu, kulkee, kulkee, rytmissä. Hän muuttaa kaiken ympärillään makeiden hedelmien tahrimaksi: pörröinen iho, kapea uuma, ohuenohuet piikkikintut. Tahmeaa keltaista juomaa; miehiä, jotka skoolaavat naisten kengillä. Piilotetut jalat tuoksuvat lumottuun nenään, luut pitävät hengästyneenä koholla niiden kaarta. Aurinko hyökkää näkyviin! vaanii mollo matalan talon yläpuolella risteyksen takana, kurkkii roisisti valmiina solahtamaan kattojen taakse piiloon, nuolee katukuilun keltaisille laikuille, räimii vasten talojen varjoja jotka raapivat itseään kiinni räystäisiin, ikkunoiden kaariin, fasadin koristeisiin, repii autojen tummat pellit mukaansa käskee ohimatelevat kiskot kirkumaan, räväyttää koko rivistön yläkerroksien ikkunoita läikkymään. Mies on jo ehtinyt risteykseen. Pala pala, käännä kasvosi, käännä! Kohta tulee raitiovaunu. Taivas läähättää keltaisena, talojen mustat siluetit vyöryvät kohti, haluavat imaista pehmeään pimeyteen, haileat oikukkaat varjot pulleilla katukivillä pitenevät, tummuvat, ilma huojuu jo valmiina kohti punaista. Vihreä välkähtää, outo kuin myrkky. Raiteiden välissä lätäkkö, vesi juoksevaa hunajaa, kiiltää! kaikki nesteet sulavat, ruumis kiehuu. Hermostuneet pulut juoksevat rivissä räystään reunalla nyt! ensimmäinen ehti huipulle asti.
Mies loikkaa yli kadun varjon puolelle kun koliseva vaunu kaartaa pysäkille: tuo hirveä kasa naisen lihaa on vyörynyt perässä jo torilta asti, pakko karistaa se kannoilta.
Se on keltainen raitiovaunu, nainen luulee, pakko päästä sisään nousta metalliset rappuset jäädä seisomaan taakse että näkee ulos kaikista ikkunoista. Keltainen raitiovaunu keltaisen taivaan alla kiitää eteenpäin, huojuu, purskuttaa lätäkön ilmaan puskurillaan, vettä ilmassa, räiskyy, kimmeltää!
Ylimpien kerrosten ikkunoissa palaa vielä, ihmisiä kulkee sisään ja ulos kauppojen ovista, kuumaa ilmaa. Katulamput alkavat väreillä. Vaunu kolistelee eteeeeeenpäin. Mies rojahtaa yksinäiseen tuoliin seinustalla: vammaisille ja invalideille ilkkuu tarra, se hullu ämmä roikkuu mukana yhä. Mies voi pahoin, pyyhkii pisarat paksujen hiusten peittämältä otsalta.
Kaikki joita voin rakastaa ovat tavoittamattomia, olen ilmaa, samaa ilmaa jota tuo tuossa hengittää. Tori, Marquet Square, Market Platz. Merellä sininen on jo voittanut, mutta ohut juova horisontissa hehkuu kuulaana kuin talviaamuisin, kun valkoisiksi huurtuneet sähkölangat kiristyvät ja koivujen rungot ovat niin kirkkaita että silmiin koskee. Pakottaa! ei sukkia jaloissa: vittu hänen olisi hypättävä pois vaunusta, kiirehdittävä kotiin. Hän ajattelee avonaista teekannun suuta, haluaisi iskeä kovaa, hirttää tuon luunhohtoisen kaulan kiiltävällä ketjulla.
Raitiovaunu kulkee yhä kauemmaksi reitiltään, sukeltaa outoihin kaupunginosiin, mereen! mies kääntyy kohta ja pakottaa silmillään seuramaan itseään. Maisema huojuu vaarassa muuttua violetiksi. En ole oppinut rakastamaan. Kuka tuo on: kylmä kuva, oma heijastukseni tavaratalon ikkunasta.
- Matkalippujen tarkastus olkaa hyvä!
Ilta on astunut sisään kahden virkapukuisen hahmossa.
- Matkalippujen tarkastus. Nimi, osoite, pankkitili.
- Te. Te olette teurastaneet auringon! Tehän sen teittekin.
- Anteeksi nyt. Rauhoittukaa. Maksun voi suorittaa lähimmässä postikonttorissa.
Aurinko on teurastettu! lyöty, pistetty kappaleiksi ja hotkittu pieniin vetisiin suihin, järjestelmällisesti, tehokkaasti. Himot kielletty, leimattu keltaisella tähdellä, papereissa keltainen kolmio.
- Ahmatit! Pelkäsitte aurinkoa niin paljon että panitte sen viralta!
- Maksun voi suorittaa lähimmässä postikonttorissa.
Latinalainen rakastaja pomppaa alas kulkee kohti ovea jossa sykkivät mainosvalot kertovat maanpäällisen paratiisin sijaitsevan: olutta, tupakkaa, kovia juttuja, naiset älkööt vaivautuko. Paleleva maria ottaa maksukuitin jää seuraavalla pysäkillä pois raitiovaunusta joka ei enää ole keltainen: asiallista, käytännöllistä. Vain hajuton ja maistumaton matka helvettiin sallittu. Hän lähtee kulkemaan takaisin, torin yli käveltyään löytää puiston ja penkin joka yhä huokuu elokuuta, istuu alas, irvistää kuulle: se on vain varastanut valonsa, ottaa kassistaan pehmenneen persikan, halkaisee sen käsillään, iskee suunsa luuhun joka pomppaa esiin kovana, turpeana ja ryppyisenä, kiertää kielensä ympäri. Musta maa penkin alla tuoksuu kosteana. Mehu hedelmästä valuu pitkin syliä, kastelee ohuen mekon ja reidet sen alla. Jossain lähellä tanssiorkesteri jo virittelee soittimiaan baum bob, bumb joku pompottaa bassoa irrottelee kiristettyjä kieliä kaulalta, antaa hervota takaisin. Metallin maku nousee suuhun. Pökertynyt ampiainen keinottelee itsensä ulos verkkokassista ja laahautuu pitkin maan pintaa pois.