Lassinkallio

Oulun ja etenkin Merikosken rannan maisemat ovat monta kertaa olleet Malli Hällin teosten taustana, viimeksi romaanissa ”Valkea kaupunki”. Nyt näihin Oulu-aiheisiin kirjoihin liittyy ”Lassinkallio”, kirja koskenrannan ihmisistä.
Lassinkallio oli jokaiselle vanhemman polven oululaiselle tuttu paikka. Se työntyi pitkälle Merikosken kovimpiin kuohuihin, sitä saattoi suorastaan sanoa maiseman painopisteeksi. Monet tunnetut ja tuntemattomat koskenrantalaiset olivat nakutelleet nimikirjaimensa Lassinkallion pintaan, niin että siinä oli ikään kuin koskenrantalaisten kivinen kirkonkirja, papin kirjoja pitävämpi. Nämä Lassinkallion omat ihmiset ovat Matti Hällin romaanin henkilöitä: Kanniston muori Markku-poikineen, Pikku-Siika, Korhoska, profeetta, kapteeni Aittola, ylioppilaskokelas Juha Mänty, Saunapakan Nikke pahasuisine joukkoineen, erottamattomat ystävät Sampsa ja Leevi, viinakauppias Juntu-Ärrä ja monet muut. Ihmisinä he ovat vähäisiä, maan hiljaisia, mutta juuri heistä maisema saa ilmettä ja väriä. He edustavat alati uudistuvaa elämää, heissä on legendan hohtavaa kudetta: he muuttuvat ihmisen ja tiernapoikien ikuisen näytelmän henkilöiksi. Ihminen syntyy, elää, poistuu; Lassinkallio pysyy järkkymättömänä koskensa keskellä.