Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Paju pieni
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Kiehtova romaani sisaruudesta, mustasukkaisuudesta, äitiydestä ja naisen kasvusta
Minna ja Paju ovat sisaruksia, joiden elämän peruspilarit järkkyvät sinä helteisenä kesänä, jolloin Minna on menossa naimisiin ja Paju ilmaantuu pitkän poissaolon jälkeen paikkakunnalle hänen häittensä aattona. Sisarukset ovat aina olleet toisilleen läheisiä, mutta on tapahtunut jotakin, mikä on saanut heidän välinsä kylmenemään ja Pajun viipymään teillä tietymättömillä kolme vuotta. Pienen Kuohujoen ihmisiä Pajun tempaukset ovat aikanaan järkyttäneet, varsinkin kun tyttöjen isä on Kuohujoen koulun rehtori. Rehtorin taloutta on hoitanut avioeron jälkeen hänen sisarensa, jo ikääntynyt Lauha, eivätkä tyttäret ole kuulleet äidistään mitään kahteenkymmeneen vuoteen.
Miksi äiti on aikoinaan lähtenyt? Mikä on saanut hänet hylkäämään seitsen- ja kaksivuotiaat lapsensa ja muuttamaan ulkomaille? Mikä on saanut rakkauden kuolemaan kahden aviopuolison väliltä? Nämä kysymykset purskahtavat yhtäkkiä ilmoille, juuri kun Minna on valmistautumassa häihinsä ja Paju palannut kotiin. Minnan ajatukset siirtyvät hetkellisesti häävalmisteluista vanhempien eron pohtimiseen, ja hän haluaa ottaa selvää, miksi äidin ja isän rakkaus kuoli. Voisiko hänelle ja Topille käydä samoin?
Pirjo Rissanen on ennenkin käsitellyt naisten välisiä monimutkaisia suhteita. Häntä kiinnostaa tässä kirjassa etenkin kahden sisaren välinen suhde, äidin ja tyttären suhde ja naisen kasvu äitiyteen. Vaikka tarina kulkee kepeästi kesän läpi, tapahtuu romaanihenkilöiden elämässä ja mielessä ratkaisevia käänteitä. Niiden voi sanoa ennakoivan mahdollista kasvua ihmisyyteen, oivallukseen, rakkauteenkin. (Gummerus)
Minna ja Paju ovat sisaruksia, joiden elämän peruspilarit järkkyvät sinä helteisenä kesänä, jolloin Minna on menossa naimisiin ja Paju ilmaantuu pitkän poissaolon jälkeen paikkakunnalle hänen häittensä aattona. Sisarukset ovat aina olleet toisilleen läheisiä, mutta on tapahtunut jotakin, mikä on saanut heidän välinsä kylmenemään ja Pajun viipymään teillä tietymättömillä kolme vuotta. Pienen Kuohujoen ihmisiä Pajun tempaukset ovat aikanaan järkyttäneet, varsinkin kun tyttöjen isä on Kuohujoen koulun rehtori. Rehtorin taloutta on hoitanut avioeron jälkeen hänen sisarensa, jo ikääntynyt Lauha, eivätkä tyttäret ole kuulleet äidistään mitään kahteenkymmeneen vuoteen.
Miksi äiti on aikoinaan lähtenyt? Mikä on saanut hänet hylkäämään seitsen- ja kaksivuotiaat lapsensa ja muuttamaan ulkomaille? Mikä on saanut rakkauden kuolemaan kahden aviopuolison väliltä? Nämä kysymykset purskahtavat yhtäkkiä ilmoille, juuri kun Minna on valmistautumassa häihinsä ja Paju palannut kotiin. Minnan ajatukset siirtyvät hetkellisesti häävalmisteluista vanhempien eron pohtimiseen, ja hän haluaa ottaa selvää, miksi äidin ja isän rakkaus kuoli. Voisiko hänelle ja Topille käydä samoin?
Pirjo Rissanen on ennenkin käsitellyt naisten välisiä monimutkaisia suhteita. Häntä kiinnostaa tässä kirjassa etenkin kahden sisaren välinen suhde, äidin ja tyttären suhde ja naisen kasvu äitiyteen. Vaikka tarina kulkee kepeästi kesän läpi, tapahtuu romaanihenkilöiden elämässä ja mielessä ratkaisevia käänteitä. Niiden voi sanoa ennakoivan mahdollista kasvua ihmisyyteen, oivallukseen, rakkauteenkin. (Gummerus)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
- Hirveästi pölyä täällä, Paju tokaisi. Se sai Minnan taas muistamaan lähestyvän hääpäivän. Hänen niskakarvansa tuntuivat monestakin syystä nousevan pystyyn. Kokemuksesta hän tiesi, että ainakaan siivoamiseen Lauha ei issiakseltaan pystyisi, vaikka oli tehnyt siitäkin perusteellisen aikataulun paperille. Se jäisi onnellisen morsiamen kontolle. Mitä kaikki häävieraat, Topin sukulaiset ja tuttavatkin sanoisivat, jos talo olisi tässä kunnossa!
Vaikka mitä ihmeen väliä sillä oli, Minna huomasi ajattelevansa ja tuttu epävarmuuden tunne valtasi taas mielen. Se vain tuntui saaneen juuri uuden, kyynisen ja nihilistisen sävyn. Mitä ihmeen väliä siivoamisella oli? Mitä väliä koko naimisiinmenolla?
Sillä Paju oli tullut takaisin. Hän ei mahtanut mitään tunteelle, joka ensi hetkestä oli hänen mieleensä lehahtanut, kun hän oli tunnistanut portaalla istujan. Se oli tunne, että kaikki oli pilalla.
- Ikävää, ettei ymmärretty siivota, kun ei osattu odottaa sinua, hän sai sanottua kaunan sumentamalla äänellä. Se tuli taas, vaikka Minna yritti tolkuttaa itselleen, että oli aikuinen nainen, joka ei enää sortuisi lapsellisuuksiin, vaan pysyisi asialinjalla. - Kuten ei ymmärretty teurastaa vasikkaakaan.
- Mitä hiton vasikkaa? Paju ärähti. - Minähän olen vegaani.
Minna tyytyi tuhahtamaan. Kaikesta terävyydestään ja nopeasta hoksastaan huolimatta Pajun yleissivistys oli täynnä ammottavia aukkoja, eikä hän siis tuntenut tavallisimpiakaan Vanhan testamentin vertauksia, joissa Minna taas oli aikamoinen haka, kiitos Lauhan, entisen kansakoulunopettajan, opetusten, jotka olivat tarttuneet hänen mieleensä kuin purukumi tukkaan. Mutta Pajulla ei siis ollut aavistustakaan tuhlaajapojan paluusta, joten hänen ironiansa meni hukkaan.
- Taidan mennä vähän pitkälleni, Paju sanoi ja haukotteli suu ammollaan. - Olen liftannut puolen Euroopan halki syömättä ja nukkumatta, ja lauttamatka oli yhtä helvettiä. Kai minun huoneeni on sentään vielä -
Ei ole, me olemme majoittaneet siihen kolme kurdipakolaista, Minnan mieli teki sanoa, mutta hän ei sanonut mitään.
- Mutta ihan ensiksi menen suihkuun, Paju sanoi tyytyväisen näköisenä, tarttui kassiinsa ja lähti yläkertaan. Hänen kevyet, sietämättömän huolettomilta kuulostavat askeleensa kopisivat portaissa, sitten ovi suljettiin jossain juuri niin reippaasti kuin Pajulla oli aina ollut tapana tehdä.
Mutta Minna istuutui alaportaalle jalat heikoiksi käyneinä, mieli täynnä kysymyksiä, joihin ei ollut olemassakaan vastauksia. Hän nousi siitä vasta kun tajusi, että pikkuhousuissa tuntui kostealta. Alavatsan nipistelyt olivat enteilleet oikein: kuukautiset olivat alkaneet sittenkin, pari viikkoa myöhässä tällä kertaa.
Vaikka mitä ihmeen väliä sillä oli, Minna huomasi ajattelevansa ja tuttu epävarmuuden tunne valtasi taas mielen. Se vain tuntui saaneen juuri uuden, kyynisen ja nihilistisen sävyn. Mitä ihmeen väliä siivoamisella oli? Mitä väliä koko naimisiinmenolla?
Sillä Paju oli tullut takaisin. Hän ei mahtanut mitään tunteelle, joka ensi hetkestä oli hänen mieleensä lehahtanut, kun hän oli tunnistanut portaalla istujan. Se oli tunne, että kaikki oli pilalla.
- Ikävää, ettei ymmärretty siivota, kun ei osattu odottaa sinua, hän sai sanottua kaunan sumentamalla äänellä. Se tuli taas, vaikka Minna yritti tolkuttaa itselleen, että oli aikuinen nainen, joka ei enää sortuisi lapsellisuuksiin, vaan pysyisi asialinjalla. - Kuten ei ymmärretty teurastaa vasikkaakaan.
- Mitä hiton vasikkaa? Paju ärähti. - Minähän olen vegaani.
Minna tyytyi tuhahtamaan. Kaikesta terävyydestään ja nopeasta hoksastaan huolimatta Pajun yleissivistys oli täynnä ammottavia aukkoja, eikä hän siis tuntenut tavallisimpiakaan Vanhan testamentin vertauksia, joissa Minna taas oli aikamoinen haka, kiitos Lauhan, entisen kansakoulunopettajan, opetusten, jotka olivat tarttuneet hänen mieleensä kuin purukumi tukkaan. Mutta Pajulla ei siis ollut aavistustakaan tuhlaajapojan paluusta, joten hänen ironiansa meni hukkaan.
- Taidan mennä vähän pitkälleni, Paju sanoi ja haukotteli suu ammollaan. - Olen liftannut puolen Euroopan halki syömättä ja nukkumatta, ja lauttamatka oli yhtä helvettiä. Kai minun huoneeni on sentään vielä -
Ei ole, me olemme majoittaneet siihen kolme kurdipakolaista, Minnan mieli teki sanoa, mutta hän ei sanonut mitään.
- Mutta ihan ensiksi menen suihkuun, Paju sanoi tyytyväisen näköisenä, tarttui kassiinsa ja lähti yläkertaan. Hänen kevyet, sietämättömän huolettomilta kuulostavat askeleensa kopisivat portaissa, sitten ovi suljettiin jossain juuri niin reippaasti kuin Pajulla oli aina ollut tapana tehdä.
Mutta Minna istuutui alaportaalle jalat heikoiksi käyneinä, mieli täynnä kysymyksiä, joihin ei ollut olemassakaan vastauksia. Hän nousi siitä vasta kun tajusi, että pikkuhousuissa tuntui kostealta. Alavatsan nipistelyt olivat enteilleet oikein: kuukautiset olivat alkaneet sittenkin, pari viikkoa myöhässä tällä kertaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
387