Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Molemmat paroonittaret

Aikalaisarvio

Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Andersen, Hans Christian

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Tanskalainen H. C. Andersen on Suomessa hyvin tuttu satukirjailijana, hänen romaaninsa ovat sen sijaan jääneet runsaan satutuotannon varjoon.
Kaksi paronitarta on viehättävä kuvaus elämästä karulla, tanskalaisella Fynin saarella. Vanhempi romaanin kahdesta päähenkilöstä menettää jo varhain vanhempansa ja joutuu opettajan kasvatiksi. Kauneutensa ansiosta hänestä tulee sitten rikkaan kartanon perijän vaimo – paronitar. Hänen sieluunsa on kuitenkin piirtynyt ikuisiksi ajoiksi muistoja maaorjuuden ajalta, hänen lapsuudestaan. Ne ovat muuttaneet paronittaren omalaatuiseksi, toisinaan jäätävän kylmäksi, toisinaan ystävälliseksi, mutta aina erityisen helläksi köyhiä ja kärsiviä kohtaan. Tämä kuvastuu myös hänen suhteessaan tyttärenpoikaansa ja nuoreen paronittareen.
(takakansiteksti)

Kirjallisuudenlaji

ajankuvaus

Aiheet ja teemat

arkielämä

maaorjuus

muistot

Henkilöt, toimijat

kasvattilapset

paronit

tanskalaiset

Tapahtumapaikat

kartanot

Tarkka aika

1840-luku

Asiasanayhdistelmät

kuolema : vanhemmat

menneisyys : vaikutukset

Asiasana tai oma avainsana

paronittaret

Alkukieli

tanska

Tekstinäyte

Puhalsi vinha koillistuuli. Ison-Beltin aallot kuohuivat, vyöryen kohti kapeaa, metsäistä Langelandin saarta, jota Oehlenschläger nimittää ”veteen viskatuksi ruusunoksaksi” ja jota hän on niin kauniisti ylistänyt ”Langelandin-matkassaan”, mutta meillä ei ole siitä muuta sanomista kuin että pohjoiskärkeen oli muuan seurue kaikessa rauhassa asettunut eväskorin ympärille; vaunut, joissa seurueen jäsenet piti viettämän herraskartanoon, olivat aivan lähellä. Tyrskyt kohisivat milloin korkeina, milloin matalampina, samppanjapullojen korkit paukkuivat, ja tuuli tuiversi lautasliinoja sekä päällystakkeja, joihin naiset olivat pukeutuneet, sillä oli myöhäinen syksy.
- Mutta nythän on melkein myrsky! sanoi vanhin nainen. – Oh, se on ihanaa, äiti! huudahti nuorempi. Kunhan nyt jokin laiva ajaisi karille!
- Jumala antakoon sinulle nuo sanat anteeksi! lausui äiti.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.