Rautatien leivissä ja hampaissa

Yli neljäkymmentä vuotta valtion palveluksessa ollut Yrjö Saksa piirtää terävän kuvan sodan jälkeisen Suomen arkisen elämän iloista ja murheista. Hän kertoo romaanissaan Savon radan varren kylien itsevarmoista maalaisisännistä ja pienemmistä eläjistä.
Rautatieasemat olivat tärkeitä kokoontumispaikkoja. Asemilla puhuttiin omat ja muiden murheet, politikoitiin ja tavattiin tutut. Rautatieasemien värikkääseen elämään kuului leveä kirjo luonteeltaan ja elämäntavoiltaan erilaisia virkamiehiä. Heidän joukossaan oli turhan tärkeitä päälliköitä, mutta myös esimerkillisiä esimiehiä ja reiluja ja hauskoja työtovereita, joiden kanssa juttu luisti. Ennen autoliikenteen yleistymistä suomalaiset matkustivat pääasiassa junissa, joissa tapahtui kaikenlaista. Joskus niissä jopa syntyi lapsia rautatievirkamiehen toimiessa kätilönä.