Huutolaispoika

”Isän oli helppo löytää minut, koska hän näki askeleitten jäljet lumessa. Hän käski minun tulla tielle. Minä sanoin: ”En tuu, enkä lähe vierahan rekehen.” Sitten isä koetti minua maanitella puhuen: ”Ei sinun vierahan talosa oo paha olla, siel saat syöjä niin paljo kuin haluat hyvää ruokaa. Sielä pääset kansakouluunki, kun sielä jo kansakoulua tehää. Ja minä käyn usein teitä kahtomassa.” Rupesin itkemään kauhistuneena, jos minut viedään väkisin pois outoon paikkaan. Kun en puun takaa liikkunut mihinkään, isä kahlasi luokseni, otti minut syliinsä ja kantoi minut pois, vaikka minä itkin ja potkin. Myöhemmin, kun asian paremmin ymmärsin, ajattelin, että isällä on täytynyt olla kurjempaa kuin luulinkaan.”