Mitä meille jäi
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eteerisen kaunis kanadalainen esikoisteos.
Nuoren ja lupaavan kanadalaiskirjailijan novellit vievät vastustamattomasti mukanaan. Taianomainen tunnelma, taidokas kielenkäyttö ja haikea pohjavire virittävät kaikki seitsemän novellia yhteiseen, mieleenpainuvaan säveleen, joka soi vielä kauan sen jälkeen kun kirjan on laskenut käsistään.
Novellit liikkuvat ilmavasti ja taidokkaasti ajasta ja paikasta toiseen – Lontoon, Dublinin tai Vancouverin urbaanista vilinästä hiljaiseen, lumen peittämään maalaismaisemaan jossakin Ontarion takamailla. Kertomusten nuoret naiset ovat kaikki tietyllä tapaa tienristeyksessä, kasvokkain oman avuttomuuden, erillisyyden tai surun tunteidensa kanssa. Teos tuntuu kysyvän: kuinka paljon meitä ohjaa, tiedostamattamme, perheen ja suvun traditio? Kuinka pitkälle tiemme on jo valmiiksi viitoitettu? Ennen kaikkea: onko harhaan astuminen aina välttämättä niin pahasta? Kokoelman melankolista yleissävyä lämmittää kauttaaltaan pehmeä,
viisto valo – kirjailijan omintakeinen tumma huumori.
Väkevän runollinen teos, joka koskettaa sekä tunteen että älyn tasolla.
(Karisto)
Nuoren ja lupaavan kanadalaiskirjailijan novellit vievät vastustamattomasti mukanaan. Taianomainen tunnelma, taidokas kielenkäyttö ja haikea pohjavire virittävät kaikki seitsemän novellia yhteiseen, mieleenpainuvaan säveleen, joka soi vielä kauan sen jälkeen kun kirjan on laskenut käsistään.
Novellit liikkuvat ilmavasti ja taidokkaasti ajasta ja paikasta toiseen – Lontoon, Dublinin tai Vancouverin urbaanista vilinästä hiljaiseen, lumen peittämään maalaismaisemaan jossakin Ontarion takamailla. Kertomusten nuoret naiset ovat kaikki tietyllä tapaa tienristeyksessä, kasvokkain oman avuttomuuden, erillisyyden tai surun tunteidensa kanssa. Teos tuntuu kysyvän: kuinka paljon meitä ohjaa, tiedostamattamme, perheen ja suvun traditio? Kuinka pitkälle tiemme on jo valmiiksi viitoitettu? Ennen kaikkea: onko harhaan astuminen aina välttämättä niin pahasta? Kokoelman melankolista yleissävyä lämmittää kauttaaltaan pehmeä,
viisto valo – kirjailijan omintakeinen tumma huumori.
Väkevän runollinen teos, joka koskettaa sekä tunteen että älyn tasolla.
(Karisto)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
kertomuksia ja pienoisromaani
Ilmestymisaika
Sivumäärä
212