Ankkuripaikka
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tässä tummasävyisessä yön ja kuoleman runoteoksessa maailma näyttäytyy kylmänä, sattumanvaraisena paikkana, jossa lohtua on niukalti. Tähän maailmaan runoilija kirjoittaa rakkauden ja ystävyyden mahdollisuuksista: ”Varmempi kuin syntymästäni olen siitä/ että ennen teloitusta meille annetaan toivoa”.
Tämä on Pentti Holapan 14. runokokoelma. Hänen edellinen kokoelmansa, Sormenjälkiä tyhjässä (1992), oli Finlandia-palkintoehdokkaana.
(Takakansiteksti)
Tämä on Pentti Holapan 14. runokokoelma. Hänen edellinen kokoelmansa, Sormenjälkiä tyhjässä (1992), oli Finlandia-palkintoehdokkaana.
(Takakansiteksti)
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
"Ajatus etsii aineen ulkopuolelta pakopaikkaa.
Kahlehdittu mies uskoo lentävänsä. Kevyt on
hänen taakkansa - multaa ja kiveä, valtameriä,
mutta raskas tietoisuus, että ei tiedä, kuka on.
Ei ranteisiin vaan juuri oikuttelevaan mieleen
on hitsattu raudat, joista ei pääse irti. Vankila
ei ole kosketeltava maailma. Mies yrittää ulos
talosta, jonka seinät väistyvät jo katsettakin.
Vain tuskan - harvoin rakkauden - silta johtaa
hänet ääniin ja tuoksuihin, hyväilyihin. Sen
tietää todellisuudeksi, siitä puhutaan. Itse hän
todistaa itselleen, että hän on valokeila. On yö.
Hän erehtyy. Hän on pimeyttä, mutta hän soi."
Kahlehdittu mies uskoo lentävänsä. Kevyt on
hänen taakkansa - multaa ja kiveä, valtameriä,
mutta raskas tietoisuus, että ei tiedä, kuka on.
Ei ranteisiin vaan juuri oikuttelevaan mieleen
on hitsattu raudat, joista ei pääse irti. Vankila
ei ole kosketeltava maailma. Mies yrittää ulos
talosta, jonka seinät väistyvät jo katsettakin.
Vain tuskan - harvoin rakkauden - silta johtaa
hänet ääniin ja tuoksuihin, hyväilyihin. Sen
tietää todellisuudeksi, siitä puhutaan. Itse hän
todistaa itselleen, että hän on valokeila. On yö.
Hän erehtyy. Hän on pimeyttä, mutta hän soi."
Hätävalhe
Tammikuun toinen päivä Chartres'n katedraalissa
kardinaali jakaa suitsutusta kristityille. Jeesushan
tapettiin jo kaksituhatta vuotta sitten. Kardinaalin
kalotti ja lasimaalaukset on tahrittu uhriverellä.
Barbaaristen legendojen läpi hehkuu aurinko.
Entropia ei anna toivoa, vaikka universumimme
lopulta romahtaisi kasaan, sillä meidän syntimme
ovat tahrineet materian epäjärjestyksellä. Minne
luoda silmänsä? Ystävien seurassa kai jokainen
tahtoo viettää rauhallista takkailtaa ilman huolia.
Katson sisäänpäin. Siitä järjettömyydestä, jota
sanon menneisyydeksi, huuhdon kultaa liejusta.
Ilmavirta kantaa jostain ruusun tuoksua. Tunkiolta. Lehdet kertovat, että keltaista metallia ei noteerata
pörsseissä. Tartun hätävalheeseeni: Odotan.
Tammikuun toinen päivä Chartres'n katedraalissa
kardinaali jakaa suitsutusta kristityille. Jeesushan
tapettiin jo kaksituhatta vuotta sitten. Kardinaalin
kalotti ja lasimaalaukset on tahrittu uhriverellä.
Barbaaristen legendojen läpi hehkuu aurinko.
Entropia ei anna toivoa, vaikka universumimme
lopulta romahtaisi kasaan, sillä meidän syntimme
ovat tahrineet materian epäjärjestyksellä. Minne
luoda silmänsä? Ystävien seurassa kai jokainen
tahtoo viettää rauhallista takkailtaa ilman huolia.
Katson sisäänpäin. Siitä järjettömyydestä, jota
sanon menneisyydeksi, huuhdon kultaa liejusta.
Ilmavirta kantaa jostain ruusun tuoksua. Tunkiolta. Lehdet kertovat, että keltaista metallia ei noteerata
pörsseissä. Tartun hätävalheeseeni: Odotan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
77