Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Tinasotamiehen poika
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Viktor Enman on valinnut hengenmiehen uran, jottei tuomitsisi isäänsä vaan ymmärtäisi tätä. Hänen poikansa Kristo puolestaan yrittää hahmottaa maailmaa ja omaa isäänsä kameran etsimen läpi.
Viktor on läsnä aikuisen poikansa elämässä enää päiväkirjojensa sivuilla. Tutkimalla näitä vihkoja Kristo kokoaa palapeliä ja sulkeutuneesta ja salaperäisestä miehestä, jolle usko oli enemmän ahdistava pakkomielle kuin vapauttaja. Hän palaa myös Italian Leccoon, jonne isä ja poika kerran tekivät matkan...
Viktor on läsnä aikuisen poikansa elämässä enää päiväkirjojensa sivuilla. Tutkimalla näitä vihkoja Kristo kokoaa palapeliä ja sulkeutuneesta ja salaperäisestä miehestä, jolle usko oli enemmän ahdistava pakkomielle kuin vapauttaja. Hän palaa myös Italian Leccoon, jonne isä ja poika kerran tekivät matkan...
Tinasotamiehen poika on Jukka Pakkasen kymmenes romaani ja kahdeskymmenes kaunokirjallinen teos.
Tinasotamiehen poika -kirjan rakenne etenee vuoroin pappina toimineen isän Viktorin päiväkirjamerkintöinä, vuoroin pojan, keski-ikäisen valokuvaajan Kriston nykyhetken tunnelmina. Jostakin syystä isä ei ole läsnä nykyhetkessä, mutta hän on jättänyt jälkeensä muistikirjan, jonka hän toivoo poikansa lukevan. Kolmantena "kummittelevana" miehenä kirjassa on Viktorin isä, elämäänsä pettynyt ja alkoholisoitunut mies, jonka itsemurha kulkee Viktorin henkisenä taakkana. Lyhyet luvut vievät Comojärvelle Leccon kaupunkiin, jossa Kristo valokuvaa paikkoja, joissa muistaa isän kanssa nuorena poikana käyneensä. Hän yrittää löytää ihmisiä, jotka tunsivat hänen isänsä ja voisivat kenties valottaa tämän persoonaa ja kummallisia valintoja. Vihdoin kylän baarista löytyykin nainen nimeltä Maria, joka vuoroin esiintyy nunnana ja huorana. Maria on aikoinaan ollut Viktorin seuralainen ja ystävä, mutta mitä enemmän Maria kertoo isästä, sen vähemmän Kristo isäänsä tunnistaa. Isä Viktor on toiminut Töölön seurakunnan pappina vuosikymmenet ja ollut arvostettu ammatissaan. Sisäisesti Viktor on kuitenkin ollut aina suuri epäilijä ja useimmiten se, joka uskoo kaikkein vähiten niin Jumalaan kuin Jeesukseenkin. Kristo toteaa kirjassa isästään "Kuvittelitko sinä, sotakiihkoisen juopon tinasotamiehen poika, maksavasi velkaa isällesi tekemällä palapeliä hävittäjäkone Stukasta ja sitten myymällä Jeesus Nasaretilaisen kuvia?" Omituisen, mutta ehkä juuri äärimmäisen inhimillisen jos myös raadollisen tyypin Viktorista tekee se, että hän jo pienenä poikana koettelee Jumalan rakkautta ristiinnaulitsemalla sammakoita ja repimällä perhosilta siivet. Pappina häneltä odotetaan sielunhoidollista toimintaa, mutta hän hylkää järjestelmällisesti ihmiset, jotka pyytävät häneltä apua, jopa traagisin seurauksin. Iltaisin kotona Viktor pakenee omaan maailmaansa viinipullon kera mieluummin kuin keskittyy perheeseensä ja poikaansa, joka ikävöi isän huomiota. Yhteiskuntakritiikkiäkin voi kirjasta löytää, puhutaan omaisuuksista ja yritysmaailman vilpeistä ja todetaan: "Tämä aika vaatii meiltä paljon. Monet saavat kaiken ja heti, monilla ei ole varaa edes haluta mitään."
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Tinasotamiehen poika -kirjan rakenne etenee vuoroin pappina toimineen isän Viktorin päiväkirjamerkintöinä, vuoroin pojan, keski-ikäisen valokuvaajan Kriston nykyhetken tunnelmina. Jostakin syystä isä ei ole läsnä nykyhetkessä, mutta hän on jättänyt jälkeensä muistikirjan, jonka hän toivoo poikansa lukevan. Kolmantena "kummittelevana" miehenä kirjassa on Viktorin isä, elämäänsä pettynyt ja alkoholisoitunut mies, jonka itsemurha kulkee Viktorin henkisenä taakkana. Lyhyet luvut vievät Comojärvelle Leccon kaupunkiin, jossa Kristo valokuvaa paikkoja, joissa muistaa isän kanssa nuorena poikana käyneensä. Hän yrittää löytää ihmisiä, jotka tunsivat hänen isänsä ja voisivat kenties valottaa tämän persoonaa ja kummallisia valintoja. Vihdoin kylän baarista löytyykin nainen nimeltä Maria, joka vuoroin esiintyy nunnana ja huorana. Maria on aikoinaan ollut Viktorin seuralainen ja ystävä, mutta mitä enemmän Maria kertoo isästä, sen vähemmän Kristo isäänsä tunnistaa. Isä Viktor on toiminut Töölön seurakunnan pappina vuosikymmenet ja ollut arvostettu ammatissaan. Sisäisesti Viktor on kuitenkin ollut aina suuri epäilijä ja useimmiten se, joka uskoo kaikkein vähiten niin Jumalaan kuin Jeesukseenkin. Kristo toteaa kirjassa isästään "Kuvittelitko sinä, sotakiihkoisen juopon tinasotamiehen poika, maksavasi velkaa isällesi tekemällä palapeliä hävittäjäkone Stukasta ja sitten myymällä Jeesus Nasaretilaisen kuvia?" Omituisen, mutta ehkä juuri äärimmäisen inhimillisen jos myös raadollisen tyypin Viktorista tekee se, että hän jo pienenä poikana koettelee Jumalan rakkautta ristiinnaulitsemalla sammakoita ja repimällä perhosilta siivet. Pappina häneltä odotetaan sielunhoidollista toimintaa, mutta hän hylkää järjestelmällisesti ihmiset, jotka pyytävät häneltä apua, jopa traagisin seurauksin. Iltaisin kotona Viktor pakenee omaan maailmaansa viinipullon kera mieluummin kuin keskittyy perheeseensä ja poikaansa, joka ikävöi isän huomiota. Yhteiskuntakritiikkiäkin voi kirjasta löytää, puhutaan omaisuuksista ja yritysmaailman vilpeistä ja todetaan: "Tämä aika vaatii meiltä paljon. Monet saavat kaiken ja heti, monilla ei ole varaa edes haluta mitään."
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
"Jotkin linnut ovat kuin Jumalan pieniä enkeleitä...", isä sanoo Comojärvellä laivan kannella ja seuraa kimaltavaan veteen laskeutuvaa suurta valkoista lintua. "Ajattele, Kristo... Tämä järvi on kuin Jumalan yritys luoda kauneutta maailmaan... joka ei ota..."
"Ota mitä?" kysyn.
"Ota vastaan Jeesuksen viestiä." Isä painaa viiman nostamia vähiä hiuksiaan otsalle.
"Mitä ihmeen viestiä?"
Isä ei vastaa, on kääntynyt kaukana häämöttävään salmeen päin käsi puristuneena laivan kaiteeseen.
"Ota mitä?" kysyn.
"Ota vastaan Jeesuksen viestiä." Isä painaa viiman nostamia vähiä hiuksiaan otsalle.
"Mitä ihmeen viestiä?"
Isä ei vastaa, on kääntynyt kaukana häämöttävään salmeen päin käsi puristuneena laivan kaiteeseen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
214