Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Yö kuulas silkinmusta
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Olli ja Niklas olivat kauppiaan pojat. Ne pantiin yhteiskouluun. Muutenkin ne saivat mitä keksivät pyytää. Niille oli näytettävä. Vaikka kouluja ei ollut käyty, niin elämässä pärjättiin.”
Yhtä näyttämistä on saman kylän poikien elämä alaluokilta kypsään miehuuteen saakka. On näytettävä, että mammonaa on kertynyt. Että naisia riittää. Että draivia on yhä edelleen. Aina traagiseen loppuun asti.
Yhtä näyttämistä on saman kylän poikien elämä alaluokilta kypsään miehuuteen saakka. On näytettävä, että mammonaa on kertynyt. Että naisia riittää. Että draivia on yhä edelleen. Aina traagiseen loppuun asti.
Anelma Järvenpää-Summanen piirtää varuskunnan laitamilla eläneiden ihmisten kohtaloista monisyisen kuvan. Kauan sitten alkunsa saaneet sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien väliset ristiriidat heijastuvat kaukaisiin suurkaupunkeihin ja ajan sykkeessä elävien menestyjien nykypäivään saakka. Tehokkaan tiivistetyin vedoin kirjailija puhaltaa henkilöihinsä elämän ja paljastaa heidän vereslihalla olevan sielunsa. Ja lukija ymmärtää, miksi heidän on toimittava niin kuin he toimivat.
Anelma Järvenpää-Summanen on julkaissut myös useita kiitettyjä runokokoelmia. Nimellä Anita Aure hän on kirjoittanut suosittuja viihderomaaneja.
[Karisto]
Anelma Järvenpää-Summanen on julkaissut myös useita kiitettyjä runokokoelmia. Nimellä Anita Aure hän on kirjoittanut suosittuja viihderomaaneja.
[Karisto]
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
"– – Mutta eniten kuitenkin kissa. Niklas oli nähnyt sen talvella vastaanottonsa ikkunasta. Kissa laski hiiren käpälistään. Hiiri nosti mahan maasta, häntä viisti viivaa lumeen. Se luuli päässeensä. Se alkoi juosta. Mutta kissa loikkasi sen kiinni. Ja uudestaan. Nauttien liikkeistään, ylivoimaisuudestaan se teki hypyistään korkean. Sen ei ollut nälkä, se leikki. Se nautti. Yhä uudestaan. Ja mitä hitaampi hiiren pako, sitä ponnettomampi kissan loikka. Kun hiiri jo hervoton, henkitoreissaan, kissa kiepsahti selälleen, suloisesti, heitti hiirtä ilmaan saadakseen siihen liikettä. Mutta hiiri oli enää räsynukke, eikä se kiinnostanut enää.
Niklas katseli lumoutuneena. Noin se tapahtui. Hän oli nähnyt sitä kaikkialla. Hän ei ollut hiiri, hän osasi kissaa, mutta hän ei tahtonut kenellekään pahaa. Se mutta oli aina mutta; jos äly ja syyllisyys kamppailivat, syyllisyys vatkasi älystä räsynuken.
Lumeen jäi matalia kuoppia, kissan enkelikuvia. Ja kuollut hiiri.
- Mennään, Niklas kuiskaa.
Kuu ritisee kaislikossa. Taittuneet korret kelluvat hopealankoina vedessä, aalloilla hopeinen reunus, hopeinen ulappa. Roihut lakoavat tuulessa. Puistattava köysi laahaa männyn kylkeä, mutta hahmot kirmaavat sen ohi. Lapojen ja lantioitten joustavat liikkeet, pehmeä tönivä ravi. Kaksi kissaa. Kuu silittää selkää, tummaa ja tummempaa.
Niklas ei tahdo pahaa, hän nauttii.
Millään ei ole värejä, kuu nielee ne. Kuu kuvittelee. Rakennukset, polun sora, laituri vettä vasten, tummia ja tummempia.
Äänet ennallaan, tunnistettavissa."
---
Mia tuntee tarvitsevansa toista ihmistä, ihmisen läheisyyttä. Hän ei jaksa muuten. Mistä tarve tulee? Miten ne ovat kasvaneet jotka eivät tarvitse, jotka tekevät ratkaisuja, lähtevät ja elävät poissa? Hän oli aina tarvinnut.
Nytkin jos Kerkko tulisi, rojahtaisi sänkyyn tai eteisen lattialle, makaisi siinä, hengittäisi, haisisi viinalta, valkosipulilta tai miltä hyvänsä, jos se vain olisi kotona, kuuluisi tänne, hän kävisi sen kylkeen, ottaisi voimaa kuin akku ja alkaisi jaksaa taas. Astiat pysyisivät käsissä, käsi tarvitsisi puurovispilää ja vatkaisi sillä.
- Tilinpäätösillallinen. Voi mennä myöhäiseen, Kerkko oli selittänyt ja kiristänyt valkean paidankauluksen alle joululahjasolmion. Lehti, jonka päällä mies oli lankannut kengät, jäi lattialle levälleen. Matkatoimiston värikuvamainoksessa ruskettuneen tytön pyllyvako näkyi märkien bikinihousujen läpi, vartalo kiilsi öljystä ja hiukset putosivat selkään kuin riippupelargonia. Sen näköisiä naisia istui yksinään baaritiskeillä.
Niklas katseli lumoutuneena. Noin se tapahtui. Hän oli nähnyt sitä kaikkialla. Hän ei ollut hiiri, hän osasi kissaa, mutta hän ei tahtonut kenellekään pahaa. Se mutta oli aina mutta; jos äly ja syyllisyys kamppailivat, syyllisyys vatkasi älystä räsynuken.
Lumeen jäi matalia kuoppia, kissan enkelikuvia. Ja kuollut hiiri.
- Mennään, Niklas kuiskaa.
Kuu ritisee kaislikossa. Taittuneet korret kelluvat hopealankoina vedessä, aalloilla hopeinen reunus, hopeinen ulappa. Roihut lakoavat tuulessa. Puistattava köysi laahaa männyn kylkeä, mutta hahmot kirmaavat sen ohi. Lapojen ja lantioitten joustavat liikkeet, pehmeä tönivä ravi. Kaksi kissaa. Kuu silittää selkää, tummaa ja tummempaa.
Niklas ei tahdo pahaa, hän nauttii.
Millään ei ole värejä, kuu nielee ne. Kuu kuvittelee. Rakennukset, polun sora, laituri vettä vasten, tummia ja tummempia.
Äänet ennallaan, tunnistettavissa."
---
Mia tuntee tarvitsevansa toista ihmistä, ihmisen läheisyyttä. Hän ei jaksa muuten. Mistä tarve tulee? Miten ne ovat kasvaneet jotka eivät tarvitse, jotka tekevät ratkaisuja, lähtevät ja elävät poissa? Hän oli aina tarvinnut.
Nytkin jos Kerkko tulisi, rojahtaisi sänkyyn tai eteisen lattialle, makaisi siinä, hengittäisi, haisisi viinalta, valkosipulilta tai miltä hyvänsä, jos se vain olisi kotona, kuuluisi tänne, hän kävisi sen kylkeen, ottaisi voimaa kuin akku ja alkaisi jaksaa taas. Astiat pysyisivät käsissä, käsi tarvitsisi puurovispilää ja vatkaisi sillä.
- Tilinpäätösillallinen. Voi mennä myöhäiseen, Kerkko oli selittänyt ja kiristänyt valkean paidankauluksen alle joululahjasolmion. Lehti, jonka päällä mies oli lankannut kengät, jäi lattialle levälleen. Matkatoimiston värikuvamainoksessa ruskettuneen tytön pyllyvako näkyi märkien bikinihousujen läpi, vartalo kiilsi öljystä ja hiukset putosivat selkään kuin riippupelargonia. Sen näköisiä naisia istui yksinään baaritiskeillä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
155