Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kaunis valhe
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kojo aloitti 1920-luvun alusta pitkän romaanisarjan, jonka ensimmäisenä ilmestyi v. 1920 päiväkirjaromaani "Kaunis valhe", analyysi rakkaudesta. Tämän romaanin esikuvia voisi kenties etsiä Knut Hamsunin ja ranskalaisten kertojien tuotteista, mutta sen merkitys suomalaisessa kirjallisuudessa uutena aluevaltauksena ei ole kiellettävissä. Koska "Kaunis valhe" tunkeutui luvattoman rakkauden alueille, se herätti ilmestyessään pakostakin myös kielteistä huomiota ja paheksumista. Huomion kiintyessä tähän seikkaan jäivät teoksen taiteelliset ja psykologiset ansiot aikoinaan ehkä aivan liian paljon syrjään.
(Eino Kauppinen Viljo Kojon Valituissa teoksissa, Otava 1957)
Impressionistinen päiväkirjaromaani Kaunis valhe on sivistyneistön verettömän ja pessimistisen, jopa degeneroituneen rakkauselämän pohdiskeluna etevää työtä. (Aarne M. Peltosen esipuheesta teoksessa Talo kalliolla; Tänään ei kukaan auta ketään; Novelleja, Karisto 1978)
Impressionistinen päiväkirjaromaani Kaunis valhe on sivistyneistön verettömän ja pessimistisen, jopa degeneroituneen rakkauselämän pohdiskeluna etevää työtä. (Aarne M. Peltosen esipuheesta teoksessa Talo kalliolla; Tänään ei kukaan auta ketään; Novelleja, Karisto 1978)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Päivä paistaa. Taivas sinertää korkeampana kuin kesällä. Ja minä kuvittelen tapaavani Sylvian. Meidän on oltava kuin ennenkin.
Kyselinkö silloin, olenko koskaan kysynyt, rakastiko hän minua? Vakoilinko hänen lauseitaan ja hänen äänensä sointua? Kuin kaksi lasta olimme silloin. Niin tulemme vieläkin olemaan. Mikä on välillä ollut, se saa jäädä unhoon. Meillä on kauniit muistomme, meillä on vielä koko nuoruus edessämme. Pitäisikö jättää se elämättä. Ei. Liian kalleita hetkiä hukattavaksi. Tästä päivästä lähtien on kesämme alkava. Kevät meillä on ollut. Ja takatalvi. - Nyt kesä, korkea kesä, kultainen kesä.
Joka aamu valtaa minut sama tunne. Kävelen ulkona hitain askelin. Mitä kaikkea ympärilläni tapahtunee. En huomaa mitään muuta kuin aamun heleyden ja maailman kauneuden. Iloitsen hyvistä ajatuksistani, ja minusta tuntuu, niinkuin jokainen silmänräpäys olisi elämisen veroinen. Mutta mitä pitemmälle päivä kuluu, sitä kalpeammiksi muuttuvat kuvitelmat. Siksi en vielä tähän asti ole tullut lähettäneeksi kirjettä Sylvialle. Ja sattumalta emme ole tavanneet.
Kyselinkö silloin, olenko koskaan kysynyt, rakastiko hän minua? Vakoilinko hänen lauseitaan ja hänen äänensä sointua? Kuin kaksi lasta olimme silloin. Niin tulemme vieläkin olemaan. Mikä on välillä ollut, se saa jäädä unhoon. Meillä on kauniit muistomme, meillä on vielä koko nuoruus edessämme. Pitäisikö jättää se elämättä. Ei. Liian kalleita hetkiä hukattavaksi. Tästä päivästä lähtien on kesämme alkava. Kevät meillä on ollut. Ja takatalvi. - Nyt kesä, korkea kesä, kultainen kesä.
Joka aamu valtaa minut sama tunne. Kävelen ulkona hitain askelin. Mitä kaikkea ympärilläni tapahtunee. En huomaa mitään muuta kuin aamun heleyden ja maailman kauneuden. Iloitsen hyvistä ajatuksistani, ja minusta tuntuu, niinkuin jokainen silmänräpäys olisi elämisen veroinen. Mutta mitä pitemmälle päivä kuluu, sitä kalpeammiksi muuttuvat kuvitelmat. Siksi en vielä tähän asti ole tullut lähettäneeksi kirjettä Sylvialle. Ja sattumalta emme ole tavanneet.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
agronomi Eerik Suojärven muistiinpanot
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
237