Kivi ja ihminen

Sándor Weöresin lyriikka on syntynyt valtalinjan sivussa. Se noutaa havainnon ja ajattelun kiintopisteet Euroopan ulkopuolelta: Kiinasta, Egyptistä, Intiasta ja Afrikasta. Muuan Weöresin runoelma soveltaa polynesialaisia rituaaleja ja kansanrunoja (Tatavane királunó´, Kuningatar Tatavane). Toinen runo mukailee Gilgamešin taistelua Ištarin sonnia vastaan. Myös eurooppalaisuudesta Weöres tuo esiin uusia piirteitä, esimerkiksi keskiajan suuret espanjalaiset mystikot (Ristin Johannes, Avilan Pyhä Teresa). Weöresin lyriikka on kahdessa merkityksessä kosmista runoutta. Se tarkastelee maailmaa avaruudesta, ikään kuin toisista tähtijärjestelmistä.