Roger Repo ja tuonen väki

Tampereen kaupunki paahtuu helleaallon kourissa. Kuumuus pehmentää niin ajatukset kuin katujen kestopäällysteenkin. Öisin on viileämpää, mutta yksityisetsivä Roger Repo ei nuku. Hän valvoo toimistossaan tuijottaen loistavaa kuvaputkea ja yrittää selvitä seuraavaan aamuun saakka. Hän kaipaa toimeksiantoa ja lopulta sellaisen myös saa. Alkaa matka pitkin jokea, jonka päässä odottaa tehtävä. ”Nouse rämeestä repolainen, potki kettu kannon alta, neuvoksi naavasaappaan, avuksi synkän turmantuojan.” Roger Repo -tirologian päätösosa. Aikaisemmin ovat ilmestyneet Kadonnut Hamlet (1999) ja Lävistetty kevät (2001).

(Sanasato)