Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Karsintavaihe
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Lumin ja hänen ystäviensä elämässä kaikki on sen varassa kuinka hyvin hoitaa työvuorot, jotka lähetetään kämmentietokoneelle. Lumi tekee pääasiassa purkutöitä, ja purkamista riittää, kun kaikki rakennetaan uusiksi.
Työt on jaoteltu eri kirjainkoodein ja niiden mukaan jaetaan asuinpaikat. Lumi on sinnitellyt vielä yli-ikäisenäkin mukavassa soluasuntolassa, joka on tarkoitettu C- ja D-tason työntekijöille. Määräykset ovat kuitenkin tiukentumassa ja monet ajautuvat rahapulassaan epäilyttäviin ammatteihin, kuten vuokrakohduiksi tai prostituoiduiksi.
Jotkut Luminkin ystävistä jäävät ilman työvuoroja, ajelehtivat asuinpaikasta toiseen ja saavat alimman turvallisuusluokituksen. Työtä on paiskittava niin tiukassa tahdissa, että lähes kaikki syövät psyykenlääkkeitä. Silti elämä rakoilee: kaupan kassajonoissa saadaan raivokohtauksia ja maasturit törmäilevät tahallaan toisiinsa ja jalankulkijoihin. Turvallisuusyhteiskunnassa lähimmäinen alkaa olla pahin uhka.
Karsintavaihe on hyytävä kertomus todellisuudesta, joka lomittuu omaamme. Samalla se on silti lämmin ja inhimillinen tarina sopeutumisesta ja kumppanuudesta, siitä kuinka suuret asiat koostuvat pienistä teoista.
Maarit Verronen on kirjoittanut koskettavan tarinan rinnakkaistodellisuudesta, yhteiskunnasta, jossa työ ja turvallisuus määräävät ihmiskohtaloista.
(Tammi)
Romaani on dystopia, kertomus lähitulevaisuuden tehoyhteiskunnasta, jossa turvayhtiöt hallitsevat ja valvovat ihmisiä sirujen avulla. Ihmiset luokitellaan erilaisin väristatuksin: valkoinen, sininen ja vihreä merkitsevät kunnon kansalaista, kun taas oranssi ja punainen ovat epäilyttävää yhteiskunta-ainesta. Elämää määrittää työ, joka sekin kategorisoidaan arvostetuista A-tason töistä alhaisiin E-tason orjatöihin. Työn lisäksi muuhun ei sitten juuri aikaa jääkään, yöunetkin on jätettävä pariin vaivaiseen tuntiin jaksamispillereiden avulla. Tahdissa pysyminen on välttämätöntä, sillä muuten status alenee ja lopulta voi käydä huonosti.
Päähenkilö Lumi on nelikymppinen, D-tason töihin juuttunut, mutta vihreää statusta kantava selviytyjätyyppi, joka on juuri saanut tietää paranevansa vakavasta perinnöllisestä sairaudesta. Kuten Verrosen kirjojen päähenkilöt useimmiten, myös Lumi on sivullinen tarkkailija, joka suhtautuu asioihin kriittisen järkevästi ja oikeudentajuisesti. Lumi elää päivän kerrallaan, eikä haaveile turhia. Ja ehkä juuri kaiken ulkopuolella pysyttäytyminen ja vähään tyytyminen tekee hänestä sopeutujan, hän ei lähde mukaan kapinallisen Vilma-ystävänsä vastarintaliikkeeseen, eikä Riku-veljensä tavoin tavoittelemaan yhteiskunnallisia statussymboleita.
Tunteilla ei ole sijaa yhteiskunnassa, jossa yksilöllä ei ole arvoa, ihmiset on ajettu jaksamisensa äärirajoille ja turrutettu erilaisilla psyykelääkkeillä, joita voi ostaa lähimarketista kuin mitä tahansa päivittäisiä elintarvikkeita. Lumin vakaa tunne-elämä kuitenkin järkkyy hänen rakastuessaan itseään reilusti vanhempaan Kaleviin, sekä ottaessaan vastuulleen kadonneen ystävänsä lapsen. Yhtäkkiä on olemassa kaksi tärkeää ihmistä joiden vuoksi sinnitellä eteenpäin. Onni löytyy pienistä yhdessäolon hetkistä epäoikeudenmukaisessa todellisuudessa, jossa toiset katoavat jäljettömiin ja toiset luhistuvat suoritusyhteiskunnan epäinhimillisiin vaatimuksiin.
Karsintavaihe todella ravistelee lukijaansa, havahduttaa pohtimaan myös maailmaa, jossa tänään elämme: minne oikeastaan olemmekaan matkalla?
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Työt on jaoteltu eri kirjainkoodein ja niiden mukaan jaetaan asuinpaikat. Lumi on sinnitellyt vielä yli-ikäisenäkin mukavassa soluasuntolassa, joka on tarkoitettu C- ja D-tason työntekijöille. Määräykset ovat kuitenkin tiukentumassa ja monet ajautuvat rahapulassaan epäilyttäviin ammatteihin, kuten vuokrakohduiksi tai prostituoiduiksi.
Jotkut Luminkin ystävistä jäävät ilman työvuoroja, ajelehtivat asuinpaikasta toiseen ja saavat alimman turvallisuusluokituksen. Työtä on paiskittava niin tiukassa tahdissa, että lähes kaikki syövät psyykenlääkkeitä. Silti elämä rakoilee: kaupan kassajonoissa saadaan raivokohtauksia ja maasturit törmäilevät tahallaan toisiinsa ja jalankulkijoihin. Turvallisuusyhteiskunnassa lähimmäinen alkaa olla pahin uhka.
Karsintavaihe on hyytävä kertomus todellisuudesta, joka lomittuu omaamme. Samalla se on silti lämmin ja inhimillinen tarina sopeutumisesta ja kumppanuudesta, siitä kuinka suuret asiat koostuvat pienistä teoista.
Maarit Verronen on kirjoittanut koskettavan tarinan rinnakkaistodellisuudesta, yhteiskunnasta, jossa työ ja turvallisuus määräävät ihmiskohtaloista.
(Tammi)
Romaani on dystopia, kertomus lähitulevaisuuden tehoyhteiskunnasta, jossa turvayhtiöt hallitsevat ja valvovat ihmisiä sirujen avulla. Ihmiset luokitellaan erilaisin väristatuksin: valkoinen, sininen ja vihreä merkitsevät kunnon kansalaista, kun taas oranssi ja punainen ovat epäilyttävää yhteiskunta-ainesta. Elämää määrittää työ, joka sekin kategorisoidaan arvostetuista A-tason töistä alhaisiin E-tason orjatöihin. Työn lisäksi muuhun ei sitten juuri aikaa jääkään, yöunetkin on jätettävä pariin vaivaiseen tuntiin jaksamispillereiden avulla. Tahdissa pysyminen on välttämätöntä, sillä muuten status alenee ja lopulta voi käydä huonosti.
Päähenkilö Lumi on nelikymppinen, D-tason töihin juuttunut, mutta vihreää statusta kantava selviytyjätyyppi, joka on juuri saanut tietää paranevansa vakavasta perinnöllisestä sairaudesta. Kuten Verrosen kirjojen päähenkilöt useimmiten, myös Lumi on sivullinen tarkkailija, joka suhtautuu asioihin kriittisen järkevästi ja oikeudentajuisesti. Lumi elää päivän kerrallaan, eikä haaveile turhia. Ja ehkä juuri kaiken ulkopuolella pysyttäytyminen ja vähään tyytyminen tekee hänestä sopeutujan, hän ei lähde mukaan kapinallisen Vilma-ystävänsä vastarintaliikkeeseen, eikä Riku-veljensä tavoin tavoittelemaan yhteiskunnallisia statussymboleita.
Tunteilla ei ole sijaa yhteiskunnassa, jossa yksilöllä ei ole arvoa, ihmiset on ajettu jaksamisensa äärirajoille ja turrutettu erilaisilla psyykelääkkeillä, joita voi ostaa lähimarketista kuin mitä tahansa päivittäisiä elintarvikkeita. Lumin vakaa tunne-elämä kuitenkin järkkyy hänen rakastuessaan itseään reilusti vanhempaan Kaleviin, sekä ottaessaan vastuulleen kadonneen ystävänsä lapsen. Yhtäkkiä on olemassa kaksi tärkeää ihmistä joiden vuoksi sinnitellä eteenpäin. Onni löytyy pienistä yhdessäolon hetkistä epäoikeudenmukaisessa todellisuudessa, jossa toiset katoavat jäljettömiin ja toiset luhistuvat suoritusyhteiskunnan epäinhimillisiin vaatimuksiin.
Karsintavaihe todella ravistelee lukijaansa, havahduttaa pohtimaan myös maailmaa, jossa tänään elämme: minne oikeastaan olemmekaan matkalla?
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Videot