Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Naiset katsovat vastavaloon

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Lilianin ja Klausin elämällä on tiukka kurssi kohti menestystä ja makeaa elämää. Siitä kielivät nousujohteiset urat ja vastaostettu merenrantatalo avarine huoneineen ja puutarhoineen. Lapsi puuttuu, mutta heillä on aikaa. Elämä soljuu vaivattomasti, esteittä, liiankin helposti. Naapuritaloon muuttaa boheemia elämää viettävä pariskunta, joka herättää Klausin ja Lilianin mielenkiinnon salaperäisyydellään. Pariskunnat ihastuvat toisiinsa, viettävät yhdessä aikaa. Lilian ja Klaus pääsevät tutustumaan maailmaan, joka on ollut heille tähän asti tuntematon. Sitten tapahtuu jotain mikä paljastaa naapuripariskunnan salaisuuden mutta myös jollakin tasolla puhkaisee Lilianin ja Klausin idyllisen elämän kuplan. Kun kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää eikä välttämättä tunnu siltä kun pitäisi tuntua, voiko vielä valita toisin? Ja kannattaako se?

(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Naiset katsovat vastavaloon kuuluu niihin romaaneihin, joissa ei näennäisesti tapahdu juuri mitään, mutta suhteet myllertyvät liikkumattoman kuoren alla. Tältä osin kerrontatekniikka vertautuu esimerkiksi Monika Fagerholmin romaaniin Ihanat naiset rannalla, samoin sosiaalinen miljöö, osin tapahtuma-aikakin.

Ikään kuin todellisuus olisi jossain muualla, tai pelkkä kuvitelma.

Ei ole sattuma, että Haahtelan romaanissa katsotaan Godardin elokuvaa Viimeiseen hengenvetoon. Katsojien elämä rinnastuu elokuvaan: kummassakin liike on jatkuvaa, mutta tuntuisi melkein rikokselta antaa ratkaisevia merkityksiä yksittäisille liikahduksille.

Kummasti syvyyttä kuitenkin kehkeytyy.

Polttopisteessä on tyylikäs nuori pariskunta, joka saapuu häämatkalta unelmiensa kotiin pääkaupungin tuntumaan. Idylli voi alkaa. Vaikka lapsiasiaa ei kai ole puhuttu ihan selväksi...

(Ote Antti Majanderin arviosta / Helsingin Sanomat 29.10.2000)