Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Elämän herrat

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Hartaimmin odotettu uuden kymmenluvun romaani.
Pesäpuun tekijä avaa jälleen uusia uria kirjallisuudessamme.

Elämän herrat kertoo vihasta ja rakkaudesta, luovista ihmisistä ja lähimmäisistä, elämän koko prosessista. Se kertoo enemmästäkin, ajasta jonka olemme sikiönä kohdussa viettäneet ja jolla on ratkaiseva vaikutus myöhempään elämäämme. Lukija ei ehkä ole samaa mieltä, mutta lukematta ja kantaa ottamatta ei voi olla kukaan. Kuten suuri kirjallisuus aina Elämän herrat jättää lähtemättömän jäljen, tämä kirja voi muuttaa maailman koko kuvan!
(takakansiteksti)
Päähenkilöinä romaanissa on kaksi miestä ja yksi nainen. Ahdistunut harrastajakirjoittaja Järvinen saa vastapelurikseen kirjailija, kappalaisen, jonka vaimo Helka elää keskellä hitaasti etenevää psykologista draamaa. Järvisen ja kappalaisen välille alkaa nimittäin kasaantua ristiriitoja, joiden selvittelyissä käytetään aseina kaikenlaisia kirjoittamiseen liittyviä seikkoja. Vuoronperään kuvakulma siirtyy kiistakumppanista toiseen. Kirjailija paneutuu sielullisiin ongelmiin. Jokaisella päähenkilöllä olisi parantamisen varaa. Järvistä tuskastuttaa työttömyys. Helka puolestaan kärsii arkipäivästään.

Elämä ei ole kuitenkaan ihan toivotonta, koska ahdistuksesta on olemassa tie ulos. Se on terapia, jossa aikuinen palautetaan muistoissa sikiöaikaiseen elämään ja sitä kautta uudestisyntymiseen. Elämän herrat luotsaa syvälle ihmisen sisimpään, aina sikiöaikaisiin kokemuksiin asti. Kohdussa vietetyllä ajalla on ratkaiseva vaikutus tulevaan elämäämme.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Työt opin äkkiä.
Ihmisissä herätin ennen pitkää kasvavaa huomiota.
- Mitä sinä ajattelet? ne kysyivät. Eivät kiinnostuksesta vaan koska niistä tuntui että ajattelin niitä.
Sitähän minä tein. Kun istuin huoneessa, ja siinä oli ihminen, minun mielessäni oli se huone, ja se ihminen.
Olisi pitänyt sanoa ajatus, ja siitä edes puhua sitä samaa. Ei minulla ollut irtolauseita, ei ajatusvarastoa.
Aloin ajatella: sinulla on jäisen siniset silmät, niissä verhottua epäluuloa ja vihaa joka kasvaa koko ajan kun sinulle tätä puhun ... Sitä sanomastahan kielsivät jo sopimukset, ja tiesin että jos ne ketä suojasivat niin minua, joka olin joka työpaikassa se äänetön.
Niiden oudoksunta painoi puomina rintaa. Teki mieleni ruveta siihen pitkäkseen, kaivaa maahan kuoppa ja kätkeä silmäni sinne; en voinut parahtaa: mitä ajatuksista! milloin me ruvetaan toisiamme adoptoimaan?
Siinä vaiheessa aloin nähdä unia mustekalasta joka etuvasemmalta hivutteli lonkeroitaan minua kohti, ja katsella uutta työpaikkaa. Työnantajansa saattoi alkuvuosina vielä valita.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ilmestymisaika

Sivumäärä

270

Kieli

Kääntäjä

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

237

Kustantaja

Kieli