Niin kuin isä pojan
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Hannu Kankaanpään kolmannessatoista runokokoelmassa Niin kuin isä pojan keskeisenä teemana on sukupolvien kautta heijastuva elämän vääjäämätön kulku. Runominä luotaa suhdetta niin edesmenneeseen isäänsä kuin nuoreen poikaansa: vastakkain asettuvat vanhus ja lapsi. Lämpimästi ja hauskastikin kuvatun perhearjen taustalla häilyy varjoja ja tihentymiä luova poismenon ilmapiiri. Muistojen keskeltä nousevat esiin perimmäiset kysymykset siitä, mikä on ikuista ja mikä katoavaista.
Kuuteen osastoon jakautuvassa teoksessa osansa saavat myös nyky-yhteiskunnan monesti absurdilta vaikuttavat ilmiöt. Vaikka Kankaanpää ei runoissaan säästele humoristista ironiaa: ”Ennen olivat kyllä itikatkin reilumpia”, sen takaa kuultaa vilpitön huoli erityisesti lasten hyvinvoinnista. Menneisyys ja tulevaisuus käyvät jatkuvaa vuoropuhelua: aamulla peilin edessä partaa ajettaessa vastaan katsovat isän kasvot, jotka omakin poika ennen pitkää on omaksuva.
Kankaanpää on kokenut kirjoittaja, jonka kynänjälki on varmaa ja rytmi taipuisaa. Runokieli koostuu yllättävistä assosiaatiosta ja eläytymään kutsuvista havainnoista. Kirjoittaja luotaa omaa henkilöhistoriaansa ja siitä opittua, sillä ”kaikki mitä olen katsoo taaksepäin”.
(Enostone)
Kuuteen osastoon jakautuvassa teoksessa osansa saavat myös nyky-yhteiskunnan monesti absurdilta vaikuttavat ilmiöt. Vaikka Kankaanpää ei runoissaan säästele humoristista ironiaa: ”Ennen olivat kyllä itikatkin reilumpia”, sen takaa kuultaa vilpitön huoli erityisesti lasten hyvinvoinnista. Menneisyys ja tulevaisuus käyvät jatkuvaa vuoropuhelua: aamulla peilin edessä partaa ajettaessa vastaan katsovat isän kasvot, jotka omakin poika ennen pitkää on omaksuva.
Kankaanpää on kokenut kirjoittaja, jonka kynänjälki on varmaa ja rytmi taipuisaa. Runokieli koostuu yllättävistä assosiaatiosta ja eläytymään kutsuvista havainnoista. Kirjoittaja luotaa omaa henkilöhistoriaansa ja siitä opittua, sillä ”kaikki mitä olen katsoo taaksepäin”.
(Enostone)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Kuolleen otsa on kylmännihkeä/
huokoinen kumipallo/
jonka lapsena kadotin./
Isä sen minulle antoi,/
vieritti pitkän elämän läpi/
tänne sairaalan kellariin./
Punnitsen sitä varovasti,/
se punnitsee minut vielä kerran/
ennen kuin lasken jo perille/
multaisen meren pohjalta/
kalliisti ostettuun kotiin./
Niin kuin isä pojan/
poika isän luo./
huokoinen kumipallo/
jonka lapsena kadotin./
Isä sen minulle antoi,/
vieritti pitkän elämän läpi/
tänne sairaalan kellariin./
Punnitsen sitä varovasti,/
se punnitsee minut vielä kerran/
ennen kuin lasken jo perille/
multaisen meren pohjalta/
kalliisti ostettuun kotiin./
Niin kuin isä pojan/
poika isän luo./
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
63