Tuomio

Oli sunnuntaiaamupäivä ja kevät kauneimmillaan. Georg Bendemann, nuori liikemies, istui omassa huoneessaan ensimmäisessä kerroksessa eräässä niistä matalista, kevyesti rakennetuista taloista, jotka olivat pitkässä jonossa joen varrella ja erosivat toisistaan lähinnä vain korkeutensa ja värinsä suhteen. Hän oli juuri päättänyt kirjeen ulkomailla oleskelevalle nuoruuden ystävälleen, sulki sen leikitellen ja hitaasti sekä katseli sitten, kyynärpäillään kirjoituspöytään nojaten, ikkunasta jokea, siltaa ja vastakkaisen rannan heikosti vihertäviä kukkuloita.