Skorpionin sydän
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Mihin skorpionin sydäntä tarvitaan? Rakel Liehu kuvaa olemista, jossa ihminen, nainen etsii tasapainoa absurdissa kärsimyksen maailmassa.
(Ote takakansitekstistä)
(Ote takakansitekstistä)
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Tekstinäyte
Lähteessä
vanha hallitsija
huuhtoi kasvonsa,
poimi krysanteemin,
ei tullut iloiseksi
Tarvitaan kuusi silmää
skorpionin sydän
ja
maailman hiljaisin nuorukainen
saattamaan aurinko
takaisin maan päälle –
Tarvitaan
yölinnun sulka
ja aaltojen päällä hohtavat jalat
Ja entä jos aurinko palaa?
vanha hallitsija
huuhtoi kasvonsa,
poimi krysanteemin,
ei tullut iloiseksi
Tarvitaan kuusi silmää
skorpionin sydän
ja
maailman hiljaisin nuorukainen
saattamaan aurinko
takaisin maan päälle –
Tarvitaan
yölinnun sulka
ja aaltojen päällä hohtavat jalat
Ja entä jos aurinko palaa?
Maan kuuma kohtu kiehuu
vilja kypsyy
ja kultaisten akanoittesi
terävien vihneittesi välissä
sinä kuljet kuulostelet:
Kuolema
Muukalainen
täällä se sai sijan,
sen pimeät huoneistot säihkyivät
vainajat
parfymoidut värähtelivät
ja nyt,
pienestä krematorion luukusta
sinä näet
näet miten arkku jymisten
hulmahtaa, katoaa
alkuaineiden tuleen
Lapseni Mantelisilmäni
Älä pelkää
Minäkin pelkään
Vuorollaan jokainen astuu
pihamaalleen
silmät hetkeksi puhkaistuina, näkevinä
Aivot, koukulla hellästi vedetyt valoon
keho,
suolavuoreen upotettu,
kapaloitu,
keihäs kädessä sitä nyt
vartioi savihahmo, Aika?
(jonka mädättävää voimaa vain hedelmä rakastaa,
salaisten siemeniensä maukas pyramidi)
keho sielu! piiloleikki odottava
(luitten jalo kasa)
Nefertiten yönkatse
rävähtämättä
auki
Huoneessa joka on numeroitu
tuntemattomassa
steriloidussa huoneessa
lähellä Pohjantähteä
poikani taistelee, nukkuu
Sokeina ihmisten kädet
koskettelevat sydäntäni,
kaupungillani on nimi,
se on tyhjä
Joutsenet, kysyn kukkulalla
joutsenet,
nuo raskaasti siivilleen takovat,
kasvomme hetkeksi valaisevat,
joutsenet,
ovatko ne jo menneet
vilja kypsyy
ja kultaisten akanoittesi
terävien vihneittesi välissä
sinä kuljet kuulostelet:
Kuolema
Muukalainen
täällä se sai sijan,
sen pimeät huoneistot säihkyivät
vainajat
parfymoidut värähtelivät
ja nyt,
pienestä krematorion luukusta
sinä näet
näet miten arkku jymisten
hulmahtaa, katoaa
alkuaineiden tuleen
Lapseni Mantelisilmäni
Älä pelkää
Minäkin pelkään
Vuorollaan jokainen astuu
pihamaalleen
silmät hetkeksi puhkaistuina, näkevinä
Aivot, koukulla hellästi vedetyt valoon
keho,
suolavuoreen upotettu,
kapaloitu,
keihäs kädessä sitä nyt
vartioi savihahmo, Aika?
(jonka mädättävää voimaa vain hedelmä rakastaa,
salaisten siemeniensä maukas pyramidi)
keho sielu! piiloleikki odottava
(luitten jalo kasa)
Nefertiten yönkatse
rävähtämättä
auki
Huoneessa joka on numeroitu
tuntemattomassa
steriloidussa huoneessa
lähellä Pohjantähteä
poikani taistelee, nukkuu
Sokeina ihmisten kädet
koskettelevat sydäntäni,
kaupungillani on nimi,
se on tyhjä
Joutsenet, kysyn kukkulalla
joutsenet,
nuo raskaasti siivilleen takovat,
kasvomme hetkeksi valaisevat,
joutsenet,
ovatko ne jo menneet
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.