Satu rakkaudesta

Satukonventioita muokkaavassa ja rakkauskuvastoa ironisoivassa teoksessa kulkevat pakkomielteisesti rakkauteen suhtautuvan Miran päivä- ja yömaailma rinnan. Päivämaailmassa Mira rakentaa itseään ja menneisyyttään sanoilla, hän luo satuja ja sepitteitä itsestään Arielille. Yömaailmassa Mira ei enää hallitse sanoja eikä kertomusta: "Kun Mira astui eheyttä jäljittelevästä päivärakennelmastaan unen taloon, toiseen huoneeseen, maisemaan ja maailmaan, hän kohtasi myös yön sanat. Nuo sanat olivat outoja, ne huuhtoivat järjen mennessään, ne aaltoilivat ja nielivät hänet omiin syvyyksiinsä, hänet, joka päivällä vetosi rationalisuuteen, molemminpuoliseen työskentelyrauhaan, aikuisuuteen ja kypsyyteen ikään kuin välimatka Arieliin olisi muka perustunut järkeen." Yömaailman sadussa vaeltavat taruolennot ja satujen henkilöt, päivämaailmassa Miran on helpompi kestää arki ja menneisyys satujen läpi tarkasteltuna.

Satuun teoksen henkilöt liittää myös heidän tähtitietieteestä otetut nimensä: Mira viittaa tähtitaivaan muuttuviin mira-tähtiin ja Uranuksen kuuhun Mirandaan, Ariel on paitsi Uranuksen kuu myös enkeli, Arielin sukunimi viittaa Lyran tähdistöön.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)