Verkko
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Markku Paasosen toinen kokoelma Verkko luotaa kaupunkielämän verkostoja. Runoilija sukeltaa pinnanalaisiin kemioihin ja virittää ulottimensa myyttien varjoihin ja kääntöpuoliin.
Paasosen kiitetty esikoiskokoelma Aurinkopunos ilmestyi 1997. Tero Liukkonen kirjoitti siitä Helsingin Sanomissa: "Paasonen tekee esikoiskokoelmallaan hienon avauksen. Monitahoisista runoista henkii aito humanismi ja sydämellinen huumori. -- Paasonen ylistää epävarmuuksien sekavaa maailmaa, jossa hallitsemattomat voimat kamppailevat. Ihmisen paikka siinä on pieni, mutta runous on yksi keino käsitellä häilyviä totuuksia."
Paasosen kiitetty esikoiskokoelma Aurinkopunos ilmestyi 1997. Tero Liukkonen kirjoitti siitä Helsingin Sanomissa: "Paasonen tekee esikoiskokoelmallaan hienon avauksen. Monitahoisista runoista henkii aito humanismi ja sydämellinen huumori. -- Paasonen ylistää epävarmuuksien sekavaa maailmaa, jossa hallitsemattomat voimat kamppailevat. Ihmisen paikka siinä on pieni, mutta runous on yksi keino käsitellä häilyviä totuuksia."
(Takakansiteksti)
Kirjailijan toinen runokokoelma tihentää esikoiskokoelman teemoja, menee entistä syvemmälle ihmisen alkuun, sisälle, pinnan alle, ytimeen ja tuntuu siltä, kuin näkymä ei aina miellyttäisi runon kirjoittajaa, katsojaa, kokijaa, lukijaakaan. Jo heti alkurunojen kohdalla lukeminen hidastuu, koska mieli alkaa assosioida. Sanat, jotka toistuvat ovat osaltaan Aurinkopunoksesta tuttuja, osaltaan uusia: joki, lieju, kaiken alku, historia, nykyaika, muovimuki, alkueläimet, selkärangattomat, kehitys, laivat, tekniikan voittokulku, kaupunki = keho = talo, ruumis, kuori. Jokainen lukee runonsa tavallaan. Kirjailijalla ei liene siihen valtaa. Tärkeää on, että jotakin liikahtaa jossakin. Kysymys, epäusko, inho, ymmärrys, samaistuminen, ihmetys. "Sinulla on aina tuo yksityinen Serengeti seeproineen ja leijonineen meikkivoiteen alla." (Harmagedon) "on silti vaikea kuvitella universumia koneeksi" (Merenkierto)
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjailijan toinen runokokoelma tihentää esikoiskokoelman teemoja, menee entistä syvemmälle ihmisen alkuun, sisälle, pinnan alle, ytimeen ja tuntuu siltä, kuin näkymä ei aina miellyttäisi runon kirjoittajaa, katsojaa, kokijaa, lukijaakaan. Jo heti alkurunojen kohdalla lukeminen hidastuu, koska mieli alkaa assosioida. Sanat, jotka toistuvat ovat osaltaan Aurinkopunoksesta tuttuja, osaltaan uusia: joki, lieju, kaiken alku, historia, nykyaika, muovimuki, alkueläimet, selkärangattomat, kehitys, laivat, tekniikan voittokulku, kaupunki = keho = talo, ruumis, kuori. Jokainen lukee runonsa tavallaan. Kirjailijalla ei liene siihen valtaa. Tärkeää on, että jotakin liikahtaa jossakin. Kysymys, epäusko, inho, ymmärrys, samaistuminen, ihmetys. "Sinulla on aina tuo yksityinen Serengeti seeproineen ja leijonineen meikkivoiteen alla." (Harmagedon) "on silti vaikea kuvitella universumia koneeksi" (Merenkierto)
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.