Kosketus

Häntä lähestyneet ihmiset olivat olleet kuin loukkuja tai ansoja, jotka olivat virittäneet ja tuoreuttaneet vanhan syyllisyyden. Hän oli ajautunut sen pitimissä merkillisiin kuvioihin, pitkällisiin sitoumuksiin ja näennäisystävyyksiin. Myös avioliittoonsa. Nuorena hän oli kärsinyt ja potenut tunnontuskia siitä, ettei voinut rakastaa ihmisiä, jotka ilmaisivat rakastavansa häntä, eikä vastata heidän toiveisiinsa niin kuin he olisivat suoneet. Hän saattoi vain edistää heidän asioitaan. Miksi hän herätti ihmisissä ylenmäärin toiveita, havahdutti tuntemaan mitä heiltä puuttui? Miksi niin monet katsoivat odottavasti häneen, niin kuin hän olisi se, joka piteli käsissään elämän avaimia? Hänhän oli aina hermostunut, täynnä hämmennystä, sekavuutta ja kiihkoa, ei kenenkään luottamuksen arvoinen. Hän oli joutunut oman ja toisten toivekuvan vangiksi, hänestä oli tullut huijari. Hänen täytyi sanoa se yhdelle ihmiselle, Marikalle. Varo minua, Marika. Häneltä oli mennyt elämässään suunnattomasti energiaa inhon ja piinaantumisen tunteiden peittämiseen. Olihan se ollut itsekasvatusta. Itsehillinnästä, eettisestä suhtautumisesta, oli kasvanut hänelle toinen luonto, se kärsivällisyyden ja ymmärtäväisyyden kehä, jonka suojiin ihmiset hakeutuivat.
Sen vuoksi Marika oli ollut hänelle yhtä kuin valtaisa vapautuminen. Mitä Marika oli, miten puhui, ilmehti, liikkui, miten osasi tulla toista ihmistä vastaan, kaikki se oli sulaa mielihyvää Pietarille, hän ei väsynyt aistimaan ja kokemaan sitä. Oli kuin hän vuosikymmenten turhauttavien ponnistusten jälkeen olisi saanut levätä, katse ja mieli, jossakin jonka hän pakottomasti ja luontojaan koki sopivan itselleen. Hän oli tullut kotiin, niin, kotiin, Marikan olemus oli hänen kotinsa.
Oliko puhe ollut totta milloinkaan, vai oliko se vain harjaantuneen retorikon tai miesseireenin ääni, Marika oli käynyt epävarmaksi siitä. Miehen rakkauden tavoittelu oli ollut kiihkeätä, hän oli tahtonut uskoa saaneensa kosketuksen siihen. Se tavoittelu oli ollut aitoa, ja aitouden kaipaus oli ollut totta. Mutta siinä kaikki kenties.