Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Elämää Ollin kanssa
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Hilpeä romaani kuvaa nuorenparin elämää 1960-70-luvun vaihteen Helsingissä. Paulan elämään Ollin kanssa kuuluvat olennaisesti parapsykologiasta innostuneelta Thyra-tädiltä peritty keinutuoli, jolla on kevyt keinua niin Senaatintorilla kuin Säätytalon puistossa, persoonalliset tuttavuudet ja ennen kaikkea tarinat, joita Olli intoutuu vaimolleen kertomaan mitä moninaisimmista asioista. Paulan ja Ollin elämää tarkastellaan lempeän huumorin läpi - Elämää Ollin kanssa onkin täysverinen hyväntuulen kirja.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Mieheni Olli on yleensä erittäin nopea käänteissään. Tuskin olimme asettaneet keinutuolinjalakset katukiveykselle kun Olli jo istui keinutuolissa ja ponkaisi jalallaan vauhtia.
- Hei elämää! sanoi Olli tyytyväisellä äänellä.
Hän näytti sangen tyylikkäältä keinuessaan siinä vauhdikkaasti sitikan ja mossen välissä taustanaan mahtava Nikolain kirkko, mutta silti minä tuijotin häntä hieman kateellisena ja olin juuri avaamassa suuni tiedustellakseni, muistiko hän lainkaan, kuka oli isotätini Thyran jälkisäädöksessä määrätty keinutuolin lailliseksi haltijaksi, ja eikö hän näin ollen nähnyt tilanteessa mitään nurinkurista, kenties suorastaan epäoikeudenmukaista, kun huomasin, että Katariinankadun varjoisalta kujalta suunnisti meitä kohti kysyvännäköinen poliisikonstaapeli. Olli ei poliisin lähestymistä huomannut, koska hän par’aikaa keinui kiivaasti kasvot suunnattuina kohti Aleksanteri II:n patsasta ja selkä siis Katarinankadulle päin, mutta minä seurasin poliisin ryhdikästä käyntiä kiinnostuneena, ja heti kun tämä nuori, reippaannäköinen mies tuli tarpeeksi lähelle, minä hymyilin hänelle, sillä järjestysvallan kanssa minä haluan ehdottomasti pysytellä lämpimissä väleissä.
Poliisi kiersi Ollin eteen ja halusi tietää:
- Mitäs täällä oikein hommataan ja mistä tuo härveli on tähän ilmestynyt?
Olli vastasi kohteliaasti:
- Mitäpä tässä muuta kuin hieman kiikutellaan mainiossa joensuulaisessa kiikkustuolissa. Ja jälkimmäiseen kysymykseenne vastaisin, että olen tämän arvokkaan tuolin varastanut eräästä eklusiivisesta antiikkihuonekalujen liikkeestä Bulevardilta. Mikäli liikkeen omistajan nimi kiinnostaa, niin se on Barchengipfelhohn, ellen nyt sitten sotke häntä johonkin aivan toiseen saksalaissyntyiseen henkilöön, mikä on vallan mahdollista.
Ennen kuin poliisi ennätti sanoa mitään, Olli iski otsaansa ja huudahti harmistuneena:
- Tietysti minä sotkin! Tämän antiikkikaupan omistajan nimi ei suinkaan ollut Barchengipfelhohn vaan tietenkin Mauerpfefferwurf, ja suku on kotoisin Düsseldorfista.
Me olimme kaikki kolme hetkisen hiljaa, ja sitten Olli kysyi epäuskoisella äänellä:
- Onko pfeffer suomeksi pippuri?
- Hei elämää! sanoi Olli tyytyväisellä äänellä.
Hän näytti sangen tyylikkäältä keinuessaan siinä vauhdikkaasti sitikan ja mossen välissä taustanaan mahtava Nikolain kirkko, mutta silti minä tuijotin häntä hieman kateellisena ja olin juuri avaamassa suuni tiedustellakseni, muistiko hän lainkaan, kuka oli isotätini Thyran jälkisäädöksessä määrätty keinutuolin lailliseksi haltijaksi, ja eikö hän näin ollen nähnyt tilanteessa mitään nurinkurista, kenties suorastaan epäoikeudenmukaista, kun huomasin, että Katariinankadun varjoisalta kujalta suunnisti meitä kohti kysyvännäköinen poliisikonstaapeli. Olli ei poliisin lähestymistä huomannut, koska hän par’aikaa keinui kiivaasti kasvot suunnattuina kohti Aleksanteri II:n patsasta ja selkä siis Katarinankadulle päin, mutta minä seurasin poliisin ryhdikästä käyntiä kiinnostuneena, ja heti kun tämä nuori, reippaannäköinen mies tuli tarpeeksi lähelle, minä hymyilin hänelle, sillä järjestysvallan kanssa minä haluan ehdottomasti pysytellä lämpimissä väleissä.
Poliisi kiersi Ollin eteen ja halusi tietää:
- Mitäs täällä oikein hommataan ja mistä tuo härveli on tähän ilmestynyt?
Olli vastasi kohteliaasti:
- Mitäpä tässä muuta kuin hieman kiikutellaan mainiossa joensuulaisessa kiikkustuolissa. Ja jälkimmäiseen kysymykseenne vastaisin, että olen tämän arvokkaan tuolin varastanut eräästä eklusiivisesta antiikkihuonekalujen liikkeestä Bulevardilta. Mikäli liikkeen omistajan nimi kiinnostaa, niin se on Barchengipfelhohn, ellen nyt sitten sotke häntä johonkin aivan toiseen saksalaissyntyiseen henkilöön, mikä on vallan mahdollista.
Ennen kuin poliisi ennätti sanoa mitään, Olli iski otsaansa ja huudahti harmistuneena:
- Tietysti minä sotkin! Tämän antiikkikaupan omistajan nimi ei suinkaan ollut Barchengipfelhohn vaan tietenkin Mauerpfefferwurf, ja suku on kotoisin Düsseldorfista.
Me olimme kaikki kolme hetkisen hiljaa, ja sitten Olli kysyi epäuskoisella äänellä:
- Onko pfeffer suomeksi pippuri?
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
152