Normaalia elämää
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Jo kertomusten otsikot, kuten ”Hoitaja”, ”Alainen”, ”Hammaslääkäri”, ”Varastomies”, viittaavat novellien henkilökuvamaisuuteen. Novellit ovat ikään kuin tarinoita tavallisista ihmisistä, kenestä tahansa - eikä sitten kuitenkaan. Novellien teho onkin niiden tavanomaisuutta korostavissa nimissä ja asetelmissa yhdistettyinä hätkähdyttäviin ja yllättäviin tapahtumakulkuihin ja loppuratkaisuihin.
Novellit kuvaavat oman edun tavoittelua oikein toimimisen kustannuksella. Kaukainen sukulainen soittaa vain silloin kun tarvitsee kuuntelijaa murheilleen, varastotyömies löytää varastosta ruumiin ja soittaa palkkion toivossa ensin iltapäivälehdille ja sitten vasta poliisille, pihasomistaja taas löytää rikkaan asiakkaansa kuolleena, päättää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja varastaa tämän käteisvarat. Kokoelman nimi näyttäytyy kriittisessä valossa: suoritusyhteiskunnassa itsekkyydestä on tullut liiankin normaalia, lähimmäisenrakkaus ja oikeudentaju ovat heikkoja ja typeriä varten.
Teoksen kuvaamasta raadollisesta maailmasta löytyy kuitenkin myös toivon pilkahdus: parissa novellissa on oikeudentuntoinen päähenkilö, sellainen joka välittää muistakin kuin itsestään, sellainen joka antaa kodittomalle ruokaa tai auttaa pyörtynyttä lähimmäistään.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Kun vanha äiti kuolee, saattaa olla näppärintä kääriä hänet mattoon ja rullata piiloon odottelemaan, että perintövero laskee. Se voi jopa olla äidin oma tahto.
Jos työ ei suju, kannattaa palkata tehokas assistentti paikkaamaan omat virheet. Tai jos ystävätär on ylipainoinen, asiaan kannattaa tarttua tarmokkaasti, vaikka ystävä neuvoja kovasti vastustelisikin. Nykyään lihava kun on terveysriski koko yhteiskunnalle. Entä mitä kannattaa tehdä ruumiille, joka löytyy omalta työpaikalta sen lisäksi, että soittaa vihjepalkkion toivossa iltapäivälehteen? Onko olemassa minkäänlaisia ruumiin löytäjän käytösohjeita?
Muun muassa tällaisten ongelmien parissa puuhastelevat Normaalia elämää -novellikokoelman henkilöt. Verronen on tarttunut jälleen kerran aiheisiin, jotka alkavat vaikuttaa yhteiskunnassamme huolestuttavan normaaleilta; ihmisten moraalitajun sattumanvaraisuuteen, kilpailuvietin ylikorostuneisuuteen tai edes pienimuotoisen solidaarisuuden olemattomuuteen. Kertomusten piikki osuu selvästi yksilökeskeisyyttä korostavan elämäntapamme lieveilmiöihin, mutta silti niistä voi löytää pieniä toivon pilkahduksia. Jossakin saattaa lymyillä vielä ihminen, joka antaa kodittomalle purkkihernekeittoa jai ohikulkija, joka osaa soittaa hätänumeroon.
(Tammi)
Novellit kuvaavat oman edun tavoittelua oikein toimimisen kustannuksella. Kaukainen sukulainen soittaa vain silloin kun tarvitsee kuuntelijaa murheilleen, varastotyömies löytää varastosta ruumiin ja soittaa palkkion toivossa ensin iltapäivälehdille ja sitten vasta poliisille, pihasomistaja taas löytää rikkaan asiakkaansa kuolleena, päättää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja varastaa tämän käteisvarat. Kokoelman nimi näyttäytyy kriittisessä valossa: suoritusyhteiskunnassa itsekkyydestä on tullut liiankin normaalia, lähimmäisenrakkaus ja oikeudentaju ovat heikkoja ja typeriä varten.
Teoksen kuvaamasta raadollisesta maailmasta löytyy kuitenkin myös toivon pilkahdus: parissa novellissa on oikeudentuntoinen päähenkilö, sellainen joka välittää muistakin kuin itsestään, sellainen joka antaa kodittomalle ruokaa tai auttaa pyörtynyttä lähimmäistään.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Kun vanha äiti kuolee, saattaa olla näppärintä kääriä hänet mattoon ja rullata piiloon odottelemaan, että perintövero laskee. Se voi jopa olla äidin oma tahto.
Jos työ ei suju, kannattaa palkata tehokas assistentti paikkaamaan omat virheet. Tai jos ystävätär on ylipainoinen, asiaan kannattaa tarttua tarmokkaasti, vaikka ystävä neuvoja kovasti vastustelisikin. Nykyään lihava kun on terveysriski koko yhteiskunnalle. Entä mitä kannattaa tehdä ruumiille, joka löytyy omalta työpaikalta sen lisäksi, että soittaa vihjepalkkion toivossa iltapäivälehteen? Onko olemassa minkäänlaisia ruumiin löytäjän käytösohjeita?
Muun muassa tällaisten ongelmien parissa puuhastelevat Normaalia elämää -novellikokoelman henkilöt. Verronen on tarttunut jälleen kerran aiheisiin, jotka alkavat vaikuttaa yhteiskunnassamme huolestuttavan normaaleilta; ihmisten moraalitajun sattumanvaraisuuteen, kilpailuvietin ylikorostuneisuuteen tai edes pienimuotoisen solidaarisuuden olemattomuuteen. Kertomusten piikki osuu selvästi yksilökeskeisyyttä korostavan elämäntapamme lieveilmiöihin, mutta silti niistä voi löytää pieniä toivon pilkahduksia. Jossakin saattaa lymyillä vielä ihminen, joka antaa kodittomalle purkkihernekeittoa jai ohikulkija, joka osaa soittaa hätänumeroon.
(Tammi)
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
155